Kauppahallin tulevaisuus
on turvattava

TS/Riitta Salmi<br />Hallikorttelin kehittämisestä olisi järjestettävä ideakilpailu, toteavat kirjoittajat.
TS/Riitta Salmi
Hallikorttelin kehittämisestä olisi järjestettävä ideakilpailu, toteavat kirjoittajat.

Turun kauppahallilla on sekä omaleimaisena kauppapaikkana että rakennushistoriallisena kohteena valtakunnallinen asema, jonka jatkuminen on turvattava. Hallin tärkeimpiä vetovoimatekijöitä ovat sen luoma hieno vaikuttava tunnelma, joka on tehnyt siitä ei vain turkulaisten rakastaman ostospaikan vaan myös suositun vierailijoitten käyntikohteen.

Päivittäiselintarvikkeitten ostospaikkana se on kuitenkin joutunut sellaiseen markettien ja halpahallien tarjouskilpailujen puristukseen, että on löydettävä keinot sen kilpailuaseman parantamiseen.

Eräs keino on löytää kortteliin toimintaa, joka toisi sinne potentiaalisesti hallissa asioivia ihmisiä ja jotka olisivat sopivia yhteistyökumppaneita, esimerkiksi korttelikampanjoinnissa, tapahtumissa ja ilmoittelussa. Tällöin on erityisen merkille pantavaa käytettävissä olevan tilan rajallisuus niin kaupunkikuvallisesti kuin toiminnallisestikin, jonka vuoksi suuren elokuvakeskushankkeen sovittamista edelläkuvattuihin puitteisiin on pidettävä vaikeasti yhteensovitettavana. Hallikorttelin kehittämistoimenpiteissä on otettava huomioon toiminnan sellainen vaiheistaminen, joka turvaa hallitoiminnan katkeamattoman jatkuvuuden, tämä koskee niin pysäköintijärjestelyjä kuin hallin perustusten vahvistamistakin.

Kaupunkikuvallisesti kauppahalli muodostaa korttelin rakennus- ja kulttuurihistoriallisen painopisteen, jota uudisrakentamisen tulee tukea eikä lisätä uusia, kilpailevia kaupunkikuvallisia aiheita. Ongelma on hallin päädyn pienuus, jolloin sen viereisen uudisrakennuksen tulee jäädä selvästi hallin päätytason taakse, nousta korkeintaan hallin räystäskorkeuden tasolle ja olla ulkoiselta olemukseltaan vaatimaton lasimassa. Ei hajoittavia vaan kokoavia tekijöitä omaava, ei kuitenkaan uuttavanhaa vaan vanhaan sopeutuvaa uutta.

Hallikorttelin kehittämisen ei tulisi lähteä siitä, kuten nyt, että tutkitaan saako jonkin uuden toiminnan sovitetuksi tähän kortteliin. On mietittävä miten tämän korttelin tulevaa käyttöä tulisi kehittää, jotta se vahvistaisi kauppahallin niin kaupunkikuvallista kuin toiminnallistakin asemaa. Tällaisen ratkaisun löytäminen voisi käsityksemme mukaan parhaiten tapahtua kaupunkisuunnittelullisen ideakilpailun avulla.

Vaikka hallin pelastamistoimillakin on kiire, ajatuksen löytämiseen miten se on parhaiten tehtävissä on kuitenkin aikaa löydettävä. Hallikorttelin osalta elokuvakeskuksen sijoittumismahdollisuudet on ratkaistava tämän pohjalta. Jos sillä hankkeella on vielä suurempi kiire on tutkittava muita mahdollisuuksia.

Eräs mahdollisuus on VPK:n talon ja pysäköintitalon väli, jolla korttelilla on runsaasti vanhoja elokuvateatteriperinteitä. Tällöin olisi vielä tutkittavissa myös kaupungin haltuun siirtyneen seurakuntatalon tontin ainakin maanalainen kytkentä tähän. TOinen olisi Kristiinankadun Eerikinkadun kultatontti, josta tavaratalo Centrum on poistunut, mikäli Teatteritalon viereistä louhosta pidetään liian etäisenä, vaikka tästä voisikin muodostua mielenkiintoinen kulttuurikeskus.

Kysymys kauppahallin ja elokuvakeskuksen ratkaisuista mittaa päättäjiemme kyvyn vanhan kulttuurikaupungin päätöksenteolle keskeisimmän ongelman ratkaisemisesta: miten vanhan ja uuden kulttuurin yhteensovittaminen tapahtuu sitä rikastuttavasti eikä tuhoavasti. Uskomme, että Turussa tätä kykyä löytyy.
Raimo Narjus, Harri Andersson, Jari Heinonen, Christer Hummelstedt, Olof Holmberg, Olli Kestilä, Antti Paasio, Pekka Pitkänen ja Olli Vahtera