Suomen Postista
tullut vakuutusyhtiö

Kävinpä tuossa taannoin Turun pääpostissa. Asiani oli postimerkkien osto. Eipä ollut edes pahemmin ruuhkaa, ja vuoronumeroni nosti toiveet korkealle nopeasta visiitistä.

Toisin kuitenkin kävi: sain odotella pitkät tovit ennen kuin vuoronumeroni riehui valotaululla. Ei siinä kauaa nokka tuhissut, kun merkit olivat taskussani. Kun olin tekemässä lähtöä tiskiltä, avasi postineiti sanaisen arkkunsa. Se mitä neidin suusta kumpusi, valaisi samalla minulle odottamisen karun totuuden. Asia koski nimittäin vakuutusta, jolla olisin voinut vakuuttaa itseni sairauksia vastaan. Rahaa pahoista sairauksista olisi saanut ronskisti maksamalla vain pienet kuukausittaiset vakuutusmaksut. Olisi siis luullut, että silmissäni olisivat kiillelleet dollarin kuvat, mutta jostakin omituisesta syystä ne kiiltelivätkin postineidin silmissä.

Tuntuu kummalliselta, että posti on muuttunut joksikin kummalliseksi vakuutusyhtiöksi. Kaikkihan voivat ostaa tai olla ostamatta vakuutuksen, ei se minua haittaa. Se vain mietityttää, kun joutuu odottelemaan kohtuuttomat ajat samalla kuin postivirkailijat vonkaavat vakuutuksista provisioita sepittämällä ummet ja lammet jokaiselle viattomalle asiakkaalle.

Posti on paikka, missä ihmisten täytyy aika ajoin käydä. Samalla se on oivallinen markkinapaikka sälyttää ihmisille vaikka mitä roinaketta. Joutuuko kohta postissa kuuntelemaan värssyjä matkapuhelinoperaattoreista tai siirtyykö lehtien myynti postiin? Oletan, että mikäli kyseessä ei ole postilaitoksen aseman törkeä hyväksikäyttö, niin vakuutusten myynti siirrettäköön omalle tiskilleen.
Sähköpostin ystävä