Paimionlahdella suojelu ja
veneily yhteen sovitettavissa

TS/Jane Huhtinen<br />Kirjoittajien mukaan kunnostettu veneväylä lisäisi vesien virtausta ja kohentaisi Paimionlahden vedenlaatua ja alueen virkistysarvoa.
TS/Jane Huhtinen
Kirjoittajien mukaan kunnostettu veneväylä lisäisi vesien virtausta ja kohentaisi Paimionlahden vedenlaatua ja alueen virkistysarvoa.

Lehdissä on vilkkaasti keskusteltu Paiminonlahden veneväylän ruoppauksesta. Luonnonsuojelijat pelkäävät väylän kunnostamisen lisäävän Natura- ja lintuvesialueen vesiliiken- nettä. Melu karkottaisi lintuja ja veneiden peräaallot rikkoisivat vesilintujen pesiä. Lisäksi ruoppaus saattaisi liuottaa pohjan vanhat ympäristömyrkyt vesistöön. Heidän mielestään yleinen etu on alueen luonnonsuojelu eikä veneily.

Vesiliikenteen ja paikallisten ihmisten ongelmana taas on lahden mataloituminen. Paimionlahden pohjoisosan keskisyvyys on nykyään vain noin 1,2 metriä ja veneväylän matalimmissa kohdissa runsaat puoli metriä, mikä rikkoo veneiden potkureita ja moottoreita. Ilman kunnostusta Paimion 100-paikkainen venesatama jää pian pois käytöstä. Kunnostettu veneväylä lisäisi vesien virtausta ja kohentaisi lahden vedenlaatua ja alueen virkistysarvoa.

Veneväylän kunnostukseen ovat vesioikeus ja vesiylioikeus 1990-luvun alussa myöntäneet luvan. Sen mukaan Paimionlahteen olisi saanut ruopata 2,4 kilometrin pituisen ja 12 metrin levyisen väylän. Kho kuitenkin palautti asian vesioikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Kaupungin kaikki valtuustoryhmät ovat yksimielisesti ruoppauksen kannalla. Kaupungin teettämän tutkimuksen perusteella pohjasedimenteistä löytyi vähäisiä määriä myrkyllisiä dioksiineja, jotka eivät kuitenkaan nousseet ohjearvojen yläpuolelle. Luonnonsuojelijoiden suorittama tutkimus päätyi taas siihen, että pohjassa oli ohjearvot ylittäviä määriä PCP:tä.

Paimion seutu on vanhaa savista merenpohjaa. Paimionjoki on kaivautuessaan maaperään huuhtonut siitä lietettä matalaan viisi kilometriä pitkään ja 400-800 metriä leveään Paimionlahteen. Siellä on kalastuksen ohella harjoitettu vilkasta merenkulkua ja laivanrakennusta. Paimionlahdella on harjoitettu 1930-vuvulta aina 1950-luvulle saakka vilkasta proomuliikennettä, jolloin lahden itärannalla toimi tiilitehdas. Sille kunnostettiin aikanaan oma 650 metriä pitkä proomuväylä, johon on saatu lupa 75-paikkaiselle pienvenelaiturille. Myös tämä väylä olisi tarkoitus ruopata yhdessä pääväylän kanssa.

Paimionjokilaakso on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi ja Paimionlahti kuuluu valtioneuvoston vuonna 1982 hyväksymään valtakunnalliseen lintuvesiohjelmaan. Se on seutukaavassa ja yleiskaavassa osoitettu lintujensuojelualueeksi ja vuonna 1998 valtioneuvosto hyväksyi sen Suomen Natura 2000 -verkostoehdotukseen.

Paimionlahtea ranta-alueineen pidetään kansainvälisesti arvokkaana muuttolintujen, kuten hanhien levähdysalueena. Lahden itärannalle on talkoovoimin rakennettu lintutorni, josta on hyvät näköalat vastarannan linnustoalueelle. Vaikka Paimionlahti on huomattava luonnonharrastus- ja tutkimus- kohde, on siellä kautta aikojen harjoitettu lintujen metsästystä ja kalastusta.

On selvää, että luonnonsuojelu on yleinen etu, mutta myös kulkuyhteyksien kunnossapito ja virkistyskäyttö osana ihmisten viihtyvyyttä on katsottava yleiseksi eduksi. Miten tämä yleisten etujen välinen ristiriita on ratkaistavissa?

Ruoppaus luultavasti jonkin verran lisäisi vesiliikennettä, kun suuremmatkin veneet pääsisivät Paimion venesatamiin. Haitat voitaisiin kuitenkin minimoida asettamalla alueelle vesiliikennelain mukainen nopeusrajoitus, jonka rikkomisesta rangaistaan.

Vesiliikenteestä, metsästyksestä ja kalastuksesta huolimatta Paimionlahdella on aina ollut linnustoa ja muuttolinnut ovat käyttäneet sitä aina levähdyspaikkanaan. Jos lahden käyttö olisi ollut vahingollista luonnolle, tuskin linnusto olisi siellä säilynyt. Maan kohoamisen ja jokilietteen johdosta väyliä on pidettävä kunnossa samalla tapaa kuin ojia ja tietäkin on aika ajoin kunnostettava.

Yleisten etujen ristiriidan ratkaisi jo kertaalleen vesioikeus vesilain 2 luvun mukaisessa intressivertailussa. Ruoppaus ei näytä olevan este luonnonsuojelulle. Se on tarkoitus tehdä imuruoppauksena talvisaikaan ja levittää liete rantapelloille. Sen sijaan esimerkiksi Aurajoen sataman ruoppausmassat Turussa pumpataan merelle. Myöskään Lounais-Suomen ympäristökeskus ei lehtitietojen mukaan näe estettä ruoppaukselle.

Yleensä on perusteltua rauhoittaa kokonaan tietyt lintujen pesimäsaaret tai syrjäiset ruovikkolahdet, mutta totaalisuojelu alueella, jossa ihminen on vuosituhansia elänyt vaikuttaa liioitellulta ja on eurooppalaisen luonnonsuojelun vastaista. Keski- ja Etelä-Euroopassa luonnonsuojelu ja elinkeinon harjoittaminen pyritään mahdollisuuksien mukaan sovittamaan yhteen siten, että normaali toiminta alueella saa jatkua, mutta uusille toiminnoilla asetetaan rajoituksia. Yhteensovittaminen tulee myös yhteiskunnalle halvemmaksi, koska suojelun tavoitteet saavutetaan yleensä vähäisillä rajoitustoimilla ilman, että alueita pitäisi pakkolunastaa yhteiskunnalle.

Tähän asti on nähty luonnonarvoihin perustuva todellisuus biosentrisenä luonnon itseisarvosta lähtevänä asiana. Realistisempi lähtökohta näyttäisi kuitenkin olevan alueen kestävä käyttö, joka tarkoittaa juuri alueen moninaiskäyttöä siten, että eri edut otetaan kestävästi huomioon.

Valtioneuvostossa tämä todettiin äskettäin paljon mittavamman hankkeen, Helsingin Vuosaaren satamahankkeen yhteydessä, kun katsottiin, ettei se merkittäväsi heikentänyt niitä lintualueen luontoarvoja, joiden vuoksi alue oli ehdotettu Natura 2000 -kohteeksi. Ei voi olla yleisen edun mukaista, että lakia tulkittaisiin eri tavalla eri puolilla maata. Ihmisen käytössä tuhansia vuosia olleita alueita ei pidä sulkea normaalin toiminnan ulkopuolelle ilman erittäin painavia perusteita. Paimionlahdella suojelu ja veneily on yhteen sovitettavissa ilman, että korvaamattomia vahinkoja tapahtuu.
Esa Härmälä
agronomi
Helsinki,
Kalevi Laaksonen
oikeustieteen tohtori
Espoo