Kissan kuolema

Työmatkallani perjantaina 7.4. jouduin ikävän tapahtuman todistajaksi ja jälkien siivoojaksi. Kaerlantiellä oli kaksi autoa pysähtyneenä ja pysähdyksen syy oli, että yliajettu kissa raahautui tien varteen. Kissan päälle ajanut autoilija oli jatkanut matkaansa ja ihmettelenkin mitä hän kuvitteli meidän muiden osaavan kissalle tehdä mitä itse ei olisi osannut?

Toisen auton ystävällinen kuljettaja hankki laatikon ja sanomalehden ja nostimme kissan laatikkoon. Tällöin paikalle oli jo saapunut kissan isäntä, joka lähti kertomaan vaimolleen onnettomuudesta. Enpä olisi halunnut olla kummankaan asemassa, sillä monivuotisen lemmikin kuolema on aina ikävää ja tapaturmainen kuolema erityisen raskasta.

Tässä vaiheessa kissan päälle ajanutta kuskia varmaan kiinnostaa, kuinka kissan kävi. Yliajetulla takapäällä, vaikka keuhkot ja sydän olisivat ehjinä säilyneetkin, ei eläjäksi ole. Kissa oli kuolemaisillaan, kun lähdin jatkamaan kerralla synkistynyttä työmatkaani.

Tässä ei voi syyttää ketään, mutta jotain tapahtuneesta voisi oppia. Onnettoman tapahtuman aiheuttaneen autoilijan olisi ollut hyvä itse selittää kissan omistajille tapahtumien kulku. Ja kaikille vapaan kissan omistajille: haluatteko todella ottaa sen riskin, että jonakin aamuna teidän rakas lemmikkinne makaa tienposkessa takapää ruhjoutuneena ja kuolemaa tehden?
Likka tienviereltä