Kirjoittajavieras -kolumni:
Suomen kielen
päivä

Kirjoittaja Matti Paavola on Turun kaupungin terveystoimen eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.
Kirjoittaja Matti Paavola on Turun kaupungin terveystoimen eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.

Tänään huhtikuun 9. päivänä olemme nostaneet Suomen lipun liehumaan. Tänään on Mikael Agricolan päivä. Tänä vuonna on kulunut 490 vuotta Agricolan syntymästä Suomenlahden rannalla sijaitsevassa Pernajan pitäjässä, Porvoon ja Loviisan välimailla. Tämä seutu lienee ollut hänen syntymänsä aikoihin etupäässä ruotsinkielistä. Ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta Agricolan merkitys koko Suomelle ja erityisesti suomen kielelle on ollut valtava.

Mikael Agricola kävi koulua Viipurissa ja tuli sieltä Turkuun, jossa toimi Turun piispan sihteerinä 1530-luvulla. Hän tutki jo tällöin Lutherin teoksia ja saarnasi uskonpuhdistuksen hengessä. Yhteytemme Eurooppaan olivat jo silloin vahvat. Opiskeltuaan Saksassa Wittenbergin yliopistossa Agricola palasi kotimaahan maisterina ja toimi Turun koulun rehtorina 1539-47. Uskonpuhdistuksen murroskautena hän suoritti merkittävän työn papiston kouluttajana.

Tärkein osa Mikael Agricolan elämäntyötä on ollut kuitenkin hänen kirjallinen tuotantonsa. Kirkollisen elämän muuttuminen kansankieliseksi edellytti suomenkielistä uskonnollista kirjallisuutta. Vaikka jo ennen Agricolaa oli olemassa jonkinlainen suomen kielen kirjoitusperinne ja vaikkakin suurin osa hänen tuotannostaan on käännöksiä, pitävät asiantuntijat hänen kirjallista työtään perustavanlaatuisena.

Agricola loi Suomen kirjakielen käyttäen pohjana Turun seudun murretta täydennettynä muiden murteiden sanoilla. Lisäksi tutkijat väittävät, että Agricola on itse keksinyt suuren määrän kulttuuria koskevia sanoja suomenkieleen.

Tämän päivän suomalaista yhteiskuntaa ja itsenäistä Suomen valtiota ei olisi syntynyt ilman suomenkieltä ja suomenkielistä kulttuuria. Tänä päivänä meidän on syytä kunnioituksella ja kiitollisuudella muistaa Mikael Agricolaa, Suomen kirjallisuuden isää ja kirjakielemme perustajaa. Hän on yksi tärkeimmistä menneiden vuosisatojen suomalaisista. Tänään vietämme myös suomen kielen päivää.

Kansainvälisestikin on todettu, että Suomessa on ruotsinkielisen vähemmistön asema turvattu mallikelpoisella tavalla. Ruotsissa asui 1990-luvun puolivälissä noin 450 000 ensimmäisen tai toisen polven ruotsinsuomalaista ja suomenruotsalaista. Noin puolet heistä puhui Suomea. Tälle suomenkieliselle vähemmistölle ei ole Ruotsissa myönnetty vähemmistökielen asemaa, vaikka useita esityksiä ja toivomuksia on vuosien kuluessa tehty. Monen suomalaisen mielestä virallinen Ruotsi sortaa suomenkielisiään.

Myös monet suomenruotsalaiset poliitikot ovat huomauttaneet, että historiallisista seikoista johtuen suomen kieli Ruotsissa on enemmän kuin pelkkä siirtolaiskieli. Se on toiseksi puhutuin kieli naapurimaassamme.

Voitaisiinko toivoa, että tasavallan presidentti Tarja Halonen piakkoin Ruotsiin tehtävän virallisen vierailun aikana ottaisi tämän asian esille. Suomenkielen aseman kohentaminen Ruotsissa saattaisi olla eduksi pohjoismaiselle yhteistyölle ja Pohjolan maiden yhteisesiintymiselle Euroopan Unionissa.