Seurakunta ei ole kunnallinen
palveluja tuottava uskontotoimi

Seurakunta on kaikesta päätellen yhä kiinnostuksen kohde. Pappina luonnollisesti iloitsen siitä. Mutta mitä kertoo kirkon tehtävistä julkaistu tutkimustulos (TS 30.3.)? Mielestäni se paljastaa ensisijaisesti sen, mitä olen jo kolme vuosikymmentä kestäneen työkokemukseni perusteella uumoillut: Kansa pitää seurakuntaa yhtenä kunnan toiminta-alueena. Se on kunnan uskontotoimi. Maksetaanhan siitä jäsenmaksukin verona.

Kirkkoherra on tämän uskontotoimen johtaja. Tästä näkökulmasta katsottuna on täysin luonnollista, että hautausmaan ylläpito, lasten päiväkerhot, nuorisotyö, lasten iltapäiväkerhot ja palveleva puhelin ovat suosikkilistan kärjessä. Nämä kaikki ovat toki hyviä ja hyödyllisiä palveluja. Mutta niiden saamiseen ei välttämättä tarvita sen kummempaa sitoutumista kuin verojenmaksuun yleensä.

Pastori Lasse Vahtolan (TS 2.4.) esille nostamat evankelioimistyö, raamattutyö ja mikseivät myös lähetystyö ja jumalanpalvelukset, ovat seurakunnan toimialoja, jotka edellyttävät seurakunnan jäseneltä selkeää integroitumista ja sitoutumista seurakunnan elävään yhteisöön sekä sen olemuksen ja tavoitteellisen tehtävän tiedostamista. Itse asiassa on ikivanha seurakunnallinen kokemus, että nämä pastori Vahtolan keskeisinä ja luovuttamattomina seurakunnan toimintoina esille nostamat tehtävät kuuluvat jokaisen seurakuntalaisen vastuulle.

Seurakunta ei ole kunnallinen uskontotoimi, joka organisoi ensisijaisesti tiettyjä sen alaan kuuluvia palveluja jäsenkunnalleen, vaan seurakunta on Jumalan ja ihmisten välinen yhteys, joka luo yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisyys johtaa aina lähetettynä olemiseen. Eri asia sitten on se, kuka vastaa myönteisesti tähän saamaansa tehtävään.
Mika Viljanen
kirkkoherra
Kuusjoki/Salo