Sosiaalipalveluissa
suuria laatueroja

Oltuani jo 25 vuotta lääninhallituksen tarkastajana uskallan Sakari Muuvilalle Laitilaan vakuuttaa, että kunnallisen ja yksityisen sosiaalipalvelutoiminnan valvonnassa on noudatettu aivan samanlaisia periaatteita silloin, jos asiakkaatkin ovat olleet samankuntoisia. Sama on koskenut myös niissä työskennelleen henkilöstön määrää ja sen ammatillista kelpoisuutta. Esimerkiksi nyt käyttöönotetut suositukset asuinhuoneiden neliömääristä ovat peräisin ajalta, jolloin valtiolla oli osoittaa tämänhetkistä paljon suurempia rahoitusosuuksia kuntien ja kuntayhtymien ylläpitämien palvelupisteiden peruskorjaukseen ja uudisrakentamiseen. Asiakkaiden majoittamista aulatiloihin, käytäviin tai muihin yleisiksi tiloiksi luokiteltaviin paikkoihin ei ole koskaan hyväksytty.

Valitettavaa vain on, että nyt kun lääninhallituksen henkilöstömäärä on takavuosien tilannetta paljon niukempi ja kun samanaikaisesti tehtäviä on lisätty esimerkiksi yksityiseen sosiaalipalvelutoimintaan liittyvän lupamenettelyn osalta ja kun vielä näitä palvelupisteitä syntyy jatkuvasti lisää, ei kuntasektorin valvontaan ole ehditty riittävästi panostaa. Niinpä kuntien omien toimielinten ja johtavien viranhaltijoiden, esimerkiksi sosiaalilautakuntien, palopäälliköiden ja terveydensuojelutarkastajien valvontakykyyn on jouduttu hyvin pitkälti luottamaan.

Missään vaiheessa en ole, ainakaan tieten tahtoen, halunnut pitää sen paremmin kunnallista toimintaa kuin yksityistäkään sosiaalipalvelutoimintaa toistaan parempana. Molempien näiden sektorien sisällä on valitettavasti vielä turhan suuria laatutason vaihteluja. Tasalaatuisuuteen pyrkimisessä tarvitaan meidän kaikkien kansalaisten yhteistä tahtoa ja työpanosta.
Matti Martikainen
lääninsosiaalitarkastaja