Hoitotyötä ei vieläkään arvosteta tarpeeksi

TS/Tuula Heinilä<br />Jos potilaat olisivat päättäjiä, sairaanhoitajien palkka olisi nykyistä puolet suurempi, sanoo kirjoittaja.
TS/Tuula Heinilä
Jos potilaat olisivat päättäjiä, sairaanhoitajien palkka olisi nykyistä puolet suurempi, sanoo kirjoittaja.

Olen 27-vuotias, vuonna 96 valmistunut sairaanhoitaja. Lukion jälkeen koulutus kesti kolme ja puoli vuotta. Töitä on ollut valmistumisen jälkeen välillä lyhyempiä, välillä pitempiä jaksoja kuitenkin niin, ettei lomaetuisuutta ole vielä toistaiseksi kertynyt. Teen kolmivuorotyötä vakavasti sairaiden potilaiden parissa Tyksissä. Vakituisesta toimesta ei ole edes puhuttu, enkä uskalla sellaista ylellisyyttä edes toivoa.

Hoitotyö on haastavaa ja työpäivät ovat aina erilaisia. Positiivisia puolia työssä on sen vaativuudesta huolimatta paljon. Välillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta olla kaikki joulut, juhannukset, vaput ja pääsiäiset Tyksissä ilman lomia vuodesta toiseen, mutta saahan vaivanpalkaksi kuitenkin ruhtinaallisen 8 345 markan bruttokorvauksen joka kuukausi. Haluaisin työn vaativuuteen suhteutetun asianmukaisen palkan ja vakituisen työsuhteen.

Hoitotyötä ei arvosteta, se on vain ammatti, jota jonkun on tehtävä. Mitkä ovat hoitajien keinot vaatia oikeutta, kun lakkoajatus on mahdoton. Edellisestä lakosta muistamme, ettei sairaalasta niin vain kävellä ulos. Potilaita ei voi jättää oman onnensa nojaan. Lopputuloksena on että, työt on tehtävä minimimiehityksellä, joka käytännössä on se miehitys, jolla teemme nyt jatkuvasti työtä.

Uuden virkaehtosopimuksen myötä palkka nousi reilun satasen. Jo pitkään odottamalle ensimmäiselle ikälisälleni sain saman sopimuksen mukaan sanoa hyvästit. Turku on poiketen muista yliopistokaupungeista, ja useista keskussairaalakaupungeista kuulunut 2. kalleusluokkaan. Nyt lääkärit saivat puhuttua itselleen 1. kalleusluokan palkan, mutta eivät hoitajat. Kyllä kaikki työntekijät kuuluvat saman luokituksen piiriin. Toisaalta me olemme vain hoitajia ja meitä piisaa jos joku suivaantuu ja lähtee. Toistaiseksi.

Koulutuksen taso on Suomessa hyvä, vähintäänkin länsimaista keskitasoa, rohkenen väittää että jopa kärkipäätä. Palkkauksemme kuitenkin on muihin maihin verrattuna pohjalla.

Kalliisti koulutettujen (250 000 mk x 6000) sairaanhoitajien ulosajo maasta ei kannata. On toiveajattelua, että nuorina maasta muuttaneet palaisivat muutaman vuoden kuluttua kun Suomi painii hoitajapulan kourissa.

Usein kuulee sairaanhoitajan työn olevan fyysisesti raskasta, ja onhan se sitä. Henkisesti on raskasta saattaa vuosien kuluessa tutuiksi tulleet potilaat kuoleman portille, taistella potilaan kanssa vaikeista sairauksista yli ja totuttaa potilaita sairauden tuomiin elämänmuutoksiin.

Terveet ihmiset pelkäävät sairautta ja sairaalan todellisuudesta ei tiedetä ennen kuin se on itse koettava. Usein siinä vaiheessa arvostus työtä kohtaan herää. Jos potilaamme olisivat päättäjiä, palkkamme olisi puolet suurempi.

Ystävistäni on tällä hetkellä kymmenkunta ulkomailla, Norjassa, Ruotsissa, Englannissa, Irlannissa, Saksassa ja Saudeissa. Osa on jo löytänyt paikallisen elämänkumppanin eikä heitä enää Suomen palkkakuoppa ja pätkätyöt kiinnosta. Olen nuori, naimaton, lapseton, ammattitaitoinen, kielitaitoinen, ulospäin suuntautunut ja hölmö, koska olen vielä toistaiseksi Tyksin palveluksessa.
Kutsumus hiipuu