Kansainväliset sitoumukset
turvaavat lakko-oikeuden

Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kirjoitti kolumnissaan (TS 5.4.) värikkäästi lakon filosofiasta. Vapaana toimittajana hän varmaan tavoitteli räväkkyyttä ja halusi aikaansaada keskustelua. Tarkan tyyliset kommentit eivät nimittäin ole olleet kovin yleisiä edes uudessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tässä yhteydessä ei ole mahdollista eikä tarpeenkaan puuttua niihin yksityiskohtaisesti.

Tarkan mukaan lakolla ei ole oikeutusta, se aiheuttaa vain vahinkoja ulkopuolisille, lakkojen menettelytavat ovat epädemokraattisia, lakkoileminen on vain yhteiskunnallista öykkäröintiä, palkansaajat eivät juurikaan tarvitse lakkoa jne. Itse asiassa vain liiton leipäpapit tarvitsevat lakkoja oman valtansa varjelemiseen. Lakoilla tavoiteltavan korporatiivisen valtion ihanne on Tarkan mukaan kansallissosialistinen Saksa.

Nykyisin mikään ei ole enää pyhää. Kaikesta voi kirjoittaa pilkkaavasti, epäkunnioittavasti tms. Mitä vähemmän kunnioitat perinteisiä arvoja, sitä helpommin pääset nykyisin esille. Tästä syystä Tarkan kirjoituksestakaan ei ole syytä hermostua.

Silti on syytä tuoda esille muutamia toisenlaisia näkökohtia. Lakkojen määrä on Suomessa lyhyessä ajassa vähentynyt olennaisesti. 1990-luvun loppupuolella työtaistelut ovat supistuneet kymmenesosaansa 1980-luvun keskimääräisistä luvuista. 1980-luvullakin työtaistelut olivat olennaisesti harvinaisempia kuin 1970-luvulla. Eikö Tarkka hyväksyisi Suomeen enää yhtäkään lakkoa? Eikö työntekijät ole sentään jo melkoisesti muuttaneet käyttäytymistään?

Kaikissa länsimaissa on lakko-oikeus siitä huolimatta, että lakot aiheuttavat vahinkoa ulkopuolisille. Toisaalta näitä vahinkoja rajoitetaan monin eri sekä järjestöllisin että valtiollisin tavoin. Esimerkiksi nykyinen valtakunnansovittelija on osoittanut sen, mikä on neutraalin ulkopuolisen väliintulon merkitys.

Myös kansainväliset sopimukset turvaavat lakko-oikeuden. Meillä ei ole edes näiden sitoumustemme johdosta oikeutta poistaa lakko-oikeutta. Lakko-oikeus on silti Euroopankin eri maissa erilainen. Esimerkiksi Ranskassa lakko-oikeus on turvattu jokaiselle kansalaiselle perustuslaissa.

Meillä perustuslaki turvaa vain ammatillisen yhdistymisvapauden ja oikeuden järjestäytyä etujen ajamiseksi. Myös monien lakkoja koskevien yksityiskohtien osalta järjestelmät poikkeavat toisistaan. Suomessa lakkojen sääntely ei ole löysintä Euroopassa.

Tukilakot ovat yleinen pohjoismainen tapa. Niitä ei ole kovin paljoa muualla Euroopassa. Pohjoismainen korkea ammatillinen järjestäytyminen ja yhteenkuuluvuus ovat varmaankin perusteena tälle erikoisuudelle. Toisaalta Tarkan ei kannata olla tästäkään huolissaan, sillä järjestöjen yhteiset intressit näyttävät nykyisin vähenevän. Muutama vuosi sitten järjestöt sopivat siitä, että tukilakoista tulee ilmoittaa etukäteen. Huomion arvoista on, että lainsäätäjä ei saanut tällaista säännöstä aikaan.

Viime kuukausina on syytetty monia eri tahoja öykkäröinnistä. Kohteena ovat olleet muun muassa optiomiljonäärit ja lakkoilijat. Nyt on aika palata käsittelemään näitäkin asioita asiallisesti ja käyttää normaaleja hyvän tavan mukaisia ilmaisuja. Suomi on moniarvoinen yhteiskunta erilaisine toimijoineen. Tämä on rikkautemme. Toivottavasti kaikkien meidän tavoitteena on joustava mutta myös riittävän turvallinen yhteiskunta.
Seppo Koskinen
työoikeuden professori