Nauru maistuu
Moskovassa

Suoralta kädeltä en muista lukeneeni yhtä äkkinäisen merkillistä juttua Venäjän asioista viime aikoina kuin dosentti Alpo Juntusen tarinan "Venäjä matkalla vakauteen ja hyvinvointiin" (TS 2.4.).

On syytä ihmetellä, laatiko dosentti kirjoituksensa pelkästä hyväuskoisuudesta tai hyväntahtoisuudesta Venäjän salaista poliisia kohtaan tai onko hänen tarkoituksensa uskotella lehden lukijoille, että salainen poliisi on parhaaksi Venäjälle ja parasta Venäjällä. En jaksa ymmärtää, että Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen tutkija voi uskoa väkivallan, vakoilun, disinformaation, vallanhimon ja alistamisen autuuteen.

Dosentti Juntusen ylistämä Vladimir Putin sai viikonloppuna ympäri korvia venäläisiltä. Esimerkiksi Permissä eversti evp Aleksandr Zhilin kritikoi presidenttiä kädet nyrkeissä: "Kun puolet Venäjää itkee suruaan Tshetshenian vuorilla kaatuneiden Permin Omonin poliisien takia, laskettelee Putin iloisena Uralin rinteitä ja jakelee nimikirjoituksiaan. Putinin asenne nyt vaalien jälkeen on se, ettei hän välitä mitään sodasta."

Me kaikki olemme jo nähneet, miten vaalien mentyä ohi Putin on muuttanut tyyliään. Hän kieltäytyi tapaamasta Moskovassa käynyttä YK:n ihmisoikeusvaltuutettua Mary Robinsonia. Se ennakoi kulissien romahtamista tuota pikaa.

Tuollaista on Venäjän todellisuus, vaikka dosentti näkee kaiken ruusunpunaisena. Neuvostoliiton ja Venäjän tapoja tuntevana otaksun, että saatuaan jutun käännöksen eteensä Moskovaan ovat entisen KGB:n, nykyisen FSB:n eli salaisen poliisin työntekijät varmasti äärimmäisen tyytyväisiä tällaiseen näyttöön disinformaatiokampanjansa onnistumisesta.
Martti Valkonen,
vapaa toimittaja