Kirjoittajavieras Martti Saikkonen:
Kiirehtimättä
kolmannelle

Peruskoulun ala-asteella on kaksi erityisen tärkeää solmukohtaa. Toinen niistä on koulun aloittaminen ja toinen siirtyminen toiselta kolmannelle luokalle.

Tietoisuus koulun aloittamisen ajankohdan tärkeydestä on kiitettävästi lisääntynyt. Yleisesti ymmärretään ja hyväksytään, että lapsella on oikeus aloittaa koulunkäyntinsä silloin, kun hän on siihen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti kypsynyt. Seitsemän vuoden ikä ei ole ehdoton tae koulukypsyydelle.

Turun koulutoimi ansaitsee suuren kiitoksen päätöksestään liittää kouluun valmistavat luokat eli nollaluokat koulutoimen yhteyteen ja erityisesti siitä, että aikaisempaan verrattuna kaksinkertainen määrä eli 40 lasta pääsee nauttimaan kyseisten luokkien opetuksesta. Voi vain toivoa, että vanhemmat, jotka ovat epätietoisia lapsensa koulunkäynnin aloittamisesta, veisivät lapsensa kouluvalmiustutkimuksiin perhe- ja kasvatusneuvolaan ja pohtisivat yhdessä asiantuntijoiden kanssa myös nollaluokkavaihtoehdon sopivuutta.

Toinen vähemmän huomiota saanut solmukohta tulee vastaan siirryttäessä toiselta luokalta kolmannelle. Kahden ensimmäisen luokan tavoite on luoda kivijalka elinikäiselle oppimiselle. Sosiaalisen kasvun rinnalla korostuvat lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan perustaidot.

Näyttää siltä, että kaikille lapsille kaksi vuotta alkuopetusta ei riitä. Tekninen lukutaito (sujuvuus ja tarkkuus), oikeinkirjoitus ja peruslaskutoimitusten automatisoituminen eivät joittenkin lasten osalta ole vielä kahden kouluvuoden jälkeen sellaisessa kunnossa, että lapsi hyötyisi seuraavista luokista parhaalla mahdollisella tavalla.

Erityisesti lukutaidon merkitys korostuu kolmannesta luokasta eteenpäin. Vieras kieli ja selvästi lisääntyvä lukemiseen perustuva työskentely vaativat sekä kehittynyttä teknistä lukutaitoa että luetun ymmärtämistä.

Miten tulisi toimia? Lapselle tulisi antaa aikaa kehittää perustaitojaan. Toisen luokan uudelleenkäyminen on joittenkin lasten kohdalla mitä oivallisin ratkaisu. Perusopetusasetuksessa on säädetty, että luokka voidaan käydä uudestaan, jos se on oppilaan yleisen koulumenestyksen vuoksi tarkoituksenmukaista. Aloite luokan kertaamiseen voi tulla myös vanhempien taholta.

Vuosiluokan uudelleen käyminen tulisi nähdä yhtenä myönteisenä keinona oppimisvaikeuksien voittamisessa. Romukoppaan joutavat ilmaukset luokalle jäämisestä ja jättämisestä. Ongelma on enemmänkin meidän aikuisten vanhanaikaisissa asenteissa kuin lasten kyvyssä hyväksyä heidän kannaltaan hyödyllisiä ratkaisuja. Monen kokemuksen kautta voin vakuuttaa, että ennakkoluulottomuus ja rohkeus tässä asiassa opettajien ja vanhempien taholta koituu "siunaukseksi" lapselle.
Kirjoittaja Martti Saikkonen on turkulainen erityisopettaja.