Euroopan unioni vai eurooppalaiset valtiot?

Maassamme on parisen kuukautta käyty keskustelua Itävallan hallitustilanteesta ja Suomen osallistumisesta neljäntoista valtion julistamaan boikottiin. Kysymys siitä, kuka tai ketkä ovat boikottipäätöksen takana, näyttää olevan edelleen pahasti levällään.

Viime sunnuntain (2.4.) lehdessä TS:n ulkomaantoimittaja Pirkka Kivenheimo kirjoittaa, että yli puolet suomalaisista haluaisi lopettaa "14 EU-maan Itävalta-boikotin ja runsaat 40 prosenttia kannattaa Suomen yksipuolistakin irtautumista toimenpiteistä, jotka EU on suunnannut Wieniä vastaan". Saman kirjoituksen jatkossakin Kivenheimo puhuu EU-maista ja EU:sta ikäänkuin kyseessä olisi yksi ja sama asia.

Käsitykseni on, ettei boikotti ollut EU:n toimenpide, vaan neljäntoista maan johtohenkilöiden puhelinkokouksessa tekemä kannanotto Itävallan hallitustilanteeseen. Jotta boikotti olisi ollut EU:n toimenpide, olisi se kai edellyttänyt myös EU-maa Itävallan jonkinasteista osallistumista kyseisen päätöksen tekoon. Jos näin on, eikö ole harhaanjohtavaa panna EU:n piikkiin boikotti, jonka Unionin yksittäisten jäsenvaltioiden johtajat ovat julistaneet Itävaltaa vastaan.

Jos eristämispäätös epäilyistäni huolimatta kuitenkin on EU:n päätös, pyydän kysyä millaisen menettelyn tuloksena ja minkä sisältöisenä boikottipäätös EU:ssa syntyi. Ellei se ole EU:n päätös, eikö ole kohtuullista, ettei Unionin arvovaltaa käytetä tämän ongelmalliseksi osoittautuneen päätöksen markkinoimisessa.

Itävallan eristämispäätöksestä Kivenheimo toteaa, että kyseessä on ulkopoliittinen toimi. Näin epäilemättä onkin, mikäli boikotti ei perustunut EU:n, vaan yksittäisten valtioiden päättämiin toimiin. Suomen suhteista ulkovaltoihin määräsi tuolloin voimassa olleen valtiosäännön mukaan tasavallan presidentti. Millä tavalla tuo määrääminen tässä nimenomaisessa asiassa tapahtui on kysymys, jonka käsittelyä on aiheellisesti hallinnut myös Kivenheimon vieroksuma sisäpoliittinen viisaus.
Voitto Helander
Turku