Valuuttakeinottelu
verolle

Vapaakauppa lisää eriarvoisuutta kaikkialla maailmassa. Kaupanesteitä purettaessa kustannuskilpailu supistaa sosiaalibudjetteja, monissa kehittyneissä maissa palkkatasokin on laskenut. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, tuloerojen kasvu koskee niin valtiota kuin yksityisiä kansalaisiakin. Esimerkiksi USA:ssa jo joka kuudes lapsi kärsii aliravitsemuksesta.

Verotuksen lisääminen kansalaisten hyvinvoinnin takaamiseksi on ongelmallista, koska tällöin pääomia siirtyy halvemman kustannustason maihin ellei siirtymistä rajoiteta. Vapaakaupan puitteissa valuuttavaihtovero olisi hyvä keino lisätä valtioiden verotuloja.

Päivävaihto maailman valuuttamarkkinoilla on noin 9 000 miljardia markkaa eli kolme miljoonaa miljardia markkaa vuodessa, josta yli 90 prosenttia pelkkää keinottelua. Jos tuota summaa verotettaisiin prosentilla, ja jos keinottelu vähenisi veron ansiosta kolmasosaan nykyisestä kuten eräät asiantuntijat ovat arvioineet, ja jos Suomi saisi tuosta summasta väestöosuutensa maailman väestöstä 0,85 promillea, valtion kirstuun kilahtaisi yhdeksän miljardia markkaa vuodessa. Rahoilla voitaisiin vaikkapa lyhentää valtion velkaa ja poistaa leipäjonojen tarve.

On hämmästyttävää, ettei valuuttavaihtoveron valtaisaa tuottoa ole juuri julkisuudessa esitelty tehokkaana keinona vähentää eriarvoisuutta maailmassa. Voitaisiinhan veron tuotolla, lähes 2 000 mk/v per jokainen maapallon asukas esim. väestöosuuden mukaan jaettuna poistaa nälkä ja kurjuus tästä maailmasta. Sillä voitaisiin myös nopeasti kehittää köyhien maiden maatalous- ja teollisuustuotantoa, joten veron tuottoa ei tulisi nähdä vain kansainvälisenä sosiaaliapuna, vaan järkevänä investointina koko ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Veroa vastustavat pääomapiirien ohella mm. USA ja Englanti, joten asia ei vielä toistaiseksi edenne. Vastustajien mukaan vain verotusta ja julkista sääntelyä keventämällä voidaan lisätä tuotantoa ja kansalaisten hyvinvointia. Koko maailman todellisuus ei kuitenkaan eriarvoisuuden kasvun myötä tätä näkemystä tue.

Moni päätöksentekijäkin on menettämässä uskoaan markkinoihin ihmiskunnan ongelmien ratkaisijana. Esimerkiksi YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö Unctadin raportissa todetaan mm. seuraavaa: ..."1900-luku on päättymässä kriisin merkeissä, ja sen viimeisen vuosikymmenen aikana suosituimmat toimintatavat alkavat tuntua epäilyttäviltä."...

Parhaiten valuuttavaihtovero onnistuisi, jos suurin osa maailman valtioista veroparatiiseja myöten osallistuisi siihen. Jos niin tapahtuisi "pääkonttorimme siirretään laivoihin, jotka seilaavat keskellä valtamerta" sanoi asiasta keskusteltaessa eräs valuuttakauppias. Joten valtamerien ulapatkin olisi saatava veron piiriin.

Uudistuksen toteutuminen sataprosenttisesti edellyttäisi jo koko maailmanlaajuista poliittista integraatiota ja enemmistöpäätösten hyväksymistä. Taloudellisesti yhdentyvässä maailmassa se on markkinoiden vastapainoksi vähitellen väistämätöntä.
Kirjoittaja Ari Kallio on turkulainen valtiotieteen kandidaatti.