Mistä sairaalan
menot syntyvät

Sairaalat elävät jatkuvan rahapulan keskellä. Vaikka jonot kasvavat, säästövaatimukset pakottavat sairaaloita supistamaan toimintaansa. Kirurginen sairaala sai hiljattain kolmen miljoonan markan lisärahan ortopedisten jonojen purkamiseen, mutta seuraava uutinen kertoikin jo sairaalaa odottavasta kahden kuukauden kesäseisokista.

Rahapula on tosiasia ja sijaiskärsijän asemaan on joutunut minimiin supistettu henkilökunta, joka tekee sairaalassa töitä kovan paineen alla. Kiitoksena työpanoksesta työntekijät saavat lukea syyllistäviä lehtikirjoituksia, joissa budjettiylitysten kerrotaan johtuvan paisuneista henkilöstökuluista. Uutiset eivät kerro sitä, että jokainen terveydenhuollon budjetti on alunperin väärin tehty ja alimitoitettu sekä henkilöstökulujen osalta että muutenkin.

Kaiken huippu on tekeillä oleva Varsinais-Suomen sairaanhoitonpiirin johtajan hyllytyssopimus (TS 28.3.). Ottamatta kantaa hyllytyksen aiheellisuuteen kiistan ratkaisu tuntuu uskomattomalta. Projektivirkaan jo kolme vuotta sitten 30 000 markan kuukausipalkalle siirretty johtaja ollaan nyt 56-vuotiaana siirtämässä täydelle eläkkeelle 21 000 markan kuukausikorvauksella. Samalla luvataan korvata johtajalle oikeusprosessista koituneet kulut, jotka ovat hieman yli 92 000 markkaa.

Mitä tästä kaikesta ajattelee pienellä palkalla elävä sairaalan työntekijä tai satunnaisia pätkätöitä tekevä sijainen? Entä voisiko joku sairaalajohtaja selittää myös jonossa olevalle potilaalle, mikä kaikki sairaalassa niin paljon oikein maksaa?
Neuvostokansalainen