Duaalimallia ei romuteta

TS/Marttiina Sairanen<br />Opetusministeriön uudella linjauksella on haluttu korostaa, että sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistotutkinnot ovat korkeakoulututkintoja, mutta niiden tavoitteet ja sisällöt poikkeavat toisistaan merkittävästi.
TS/Marttiina Sairanen
Opetusministeriön uudella linjauksella on haluttu korostaa, että sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistotutkinnot ovat korkeakoulututkintoja, mutta niiden tavoitteet ja sisällöt poikkeavat toisistaan merkittävästi.

Joukko Åbo Akademin opiskelijoita ilmaisi huolensa siitä, että opetusministeriö olisi samanlaistamassa ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintoja (TS 15.3.).

Opetusministeriössä valmistellussa ja valtioneuvoston 29.12.1999 hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1999-2004 todetaan yksiselitteisesti, että Suomen korkeakoulujärjestelmää kehitetään kahdesta pilarista muodostuvana kokonaisuutena (duaalimalli) siten, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut täydentävät toisiaan.

Opetusministeriön tavoitteena on kehittää suomalaista koulutusta entistä korkealaatuisemmaksi ja lisätä koulutuksen vaikuttavuutta. Monipuolisten ja työelämän osaamistarpeita tyydyttävien koulutusmahdollisuuksien sekä yksilöllisten ratkaisujen turvaamiseksi koulutusjärjestelmän on oltava joustava.

Mielestäni on kohtuullista, että opiskelija, joka haluaa jatkaa opintojaan joko ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa saa aiemmat opintosuorituksensa oikeudenmukaisesti luettua hyväksi uuteen tutkintoonsa. Tähän tähdäten valtioneuvosto hyväksyi kannanotokseen, että noin puolet samalla alalla suoritetusta tutkinnosta tulisi lukea hyväksi kun opiskelija siirtyy yliopistosta ammattikorkeakouluun tai päinvastoin.

Tällä linjauksella haluttiin korostaa niitä tosiseikkoja, että sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistotutkinnot ovat korkeakoulututkintoja, mutta niiden tavoitteet ja sisällöt poikkeavat toisistaan merkittävästi. Näin ollen suoraa jatko-opintomahdollisuutta ilman täydentäviä opintoja ei esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon perusteella yleensä voi saada yliopistojen ns. maisteriohjelmiin. Sanomattakin on selvää, että opistotutkinnon suorittaneelta näitä täydentäviä opintoja vaaditaan huomattavasti runsaammin.

Yliopistojen rahoitusmalli perustuu pääasiassa ylemmille korkeakoulututkinnoille ja tohtorintutkinnoille asetettuihin tavoitelukuihin. Opetusministeriö rahoittaa mallin kautta vain täysimittaisia ylempiä korkeakoulututkintoja. Kirjoittajien huoli siitä, että yliopistot pyrkisivät erilaisten oikoteiden avulla kahmimaan suurempia rahamääriä on näin ollen aiheeton.

Kirjoittajien kanssa olen samaa mieltä siitä, että kansantaloudellisesti ei ole kannattavaa antaa samaa opetusta useassa erilaisessa korkeakoulussa.
Maija Rask
opetusministeri