Työsopimuslain vastattava
ajan haasteisiin

Michael Saarikoski kysyy minulta (TS 24.3.) miten ekonomistit parantaisivat kaavailtua uutta työsopimuslakia. Tähän kysymykseen en tiedä vastausta, koska ekonomistien keskuudessa ei ole järjestetty mitään mielipidekyselyä asiasta. Ylipäätäänkin ekonomistien rooli tässä yhteydessä on toissijainen. Olennaista sen sijaan on se, että työsopimuslain valmistelussa on tukeuduttu hyvin kapeaan ja yhteiskunnallisesti epäedustavaan asiantuntemukseen.

Se, miten työmarkkinat toimivat, koskee koko yhteiskuntaa. Asia ei ole vain työmarkkinajuristien päänsärky. Juuri siksi työsopimuslain seuraamuksia olisi pitänyt paljon perusteellisemmin selvittää, sen jälkeen keskustella ei vaihtoehtojen paremmuudesta ja vasta sitten laatia asiaa koskeva lakiteksti. Suomi on osa maailmantaloutta, ja siksi pelkästään sen selvittäminen, miten sijoitumme muiden maiden joukkoon olisi ollut tuiki tarpeellista.

Saarikoski arvelee, että ilman uutta työsopimuslakia työntekijöiden asema kävisi kestämättömäksi (palattaisiin ns. ruukkiteollisuusyhteiskuntaan). Taustalla on ajatus siitä, että työantajat ovat pahoja. Ilman tiukkoja lakeja (ja AY -liikkeen kovaa kättä) he tekisivät mitä sattuu työtekijöilleen. Jos näin on, mitään taloudellisia selvityksiä lain seuraamuksista ei tietenkään tarvita.

Ulkomailla näytetään kuitenkin yleensä selviydyttävän keveämmillä järjestelmillä ja vähemmällä AY -liikkeen joukkovoimalla. Tulos ei kuitenkaan näytä yhtään huonommalta sen paremmin työttömyyden kuin palkkatasonkaan suhteen. Siksi olisi ehkä historian kirjojen tonkimisen sijaan aika katsella, mitä maailmalla tapahtuu ja mitä haasteita yhteiskunnallemme ja erityisesti työmarkkinoillemme on tulossa.
Matti Virén
professori