Rahaa riittää valistukseen
mutta ei hoitoihin

TS/Veikko Wahlroos<br />Kirjoittajan mukaan valistus ei tavoita niitä, joille tieto sinällään voisi olla tärkeätä, ei riskiryhmään kuuluvia nuoria eikä heidän vanhempiaan. "Valistus häviää kaikelle muulle informaatiolle edustaen 50-lukulaista lähestymistapaa ongelma-asioihin", hän toteaa.
TS/Veikko Wahlroos
Kirjoittajan mukaan valistus ei tavoita niitä, joille tieto sinällään voisi olla tärkeätä, ei riskiryhmään kuuluvia nuoria eikä heidän vanhempiaan. "Valistus häviää kaikelle muulle informaatiolle edustaen 50-lukulaista lähestymistapaa ongelma-asioihin", hän toteaa.

Turun Sanomista saatoimme lukea 24.11.Turun kaupunginvaltuuston antaneen siunauksensa 700 000 mk:n määrärahalle koulujen huumevalistukseen. Rahasumma tuntuu aika suurelta siihen nähden, että oma esityksemme runsaan 200 000 mk:n lisämäärärahalle ostopalveluihin A-klinikkasäätiön ylläpitämälle viisipaikkaiselle Nuorten hoitoyhteisölle ei ole saanut vastakaikua.

Mitä tällä valtuutettujen myönteisin kommentein hyväksymällä valistusrahalla tehdään? Kouluissa ja terveydenhuollossa asiallisen tiedon kertominen kaikista päihteistä, myös alkoholista, pitäisi kuulua normaaliin terveyskasvatukseen. Mieluimmin vielä niin, että nuoret työstävät keskenään tätä ongelmakenttää, esimerkiksi ryhmätöin, vailla valistusajattelun kaavamaista ihmiskäsitystä.

Valistuksen on todettu kaikissa tehdyissä tutkimuksissa olevan jokseenkin turhaa toimintaa Se ei tavoita niitä, joille tieto sinällään voisi olla tärkeätä, ei riskiryhmään kuuluvia nuoria eikä heidän vanhempiaan. Se ei myöskään vaikuttamisen tapana ole enää tätä päivää. Valistus häviää kaikelle muulle informaatiolle edustaen 50-lukulaista lähestymistapaa ongelma-asioihin. Sillä vahvistetaan lähinnä niiden nuorten ajatuksia, joilla ei muutenkaan ole riskiä ajautua päihderiippuvuuksiin.

Mitä me Nuorten hoitoyhteisössä (Nuohossa) olisimme tehneet tuolla runsaalla 200 000 mk:lla. Olisimme palkanneet kaksi vakituista hoitoalan työntekijää niiden siviilipalvelus- ja tukityöllistettyjen tilalle, joilla nyt paikataan neljän vakituisen työntekijän työryhmän kroonista työvoimapulaa. Neljällä työntekijällähän me emme pysty pyörittämään hoitoyhteisöä edes yksi henkilö/työvuoro -periaatteella.

Tällä hetkellä yksintyöskentelyn osuus työajasta on Nuohossa kohtuuton, kun ottaa huomioon, että yhteisössä on jatkuvasti täysipainoisesti hoidossa viisi päihdeongelmaista nuorta, jotka useimmat ovat heroiinin tai amfetamiinin käyttäjiä. Nykyisin esimerkiksi iltavuorot ja viikonloput työntekijä on yksinään töissä. Työtaakka on raskas vakituisellekin hoitoalan ammattilaiselle, tilapäistyövoimasta puhumattakaan.

Nuorten hoitoyhteisö on tämän kaupungin tärkein nuorten huumehoitoihin erikoistunut hoitolaitos, joka resurssipulastaan huolimatta tekee hyvää työtä. Se on saavuttanut nuorten luottamuksen. Lääkkeettömänä yhteisönä sen hoitoajatus perustuu kestävälle päihteettömän elämän tavoitteelle ja vastuullisen, valintoja tekevän yksilön kunnioittamiselle. Olemassaolonsa aikana vuoden -96 keväästä siellä on ollut hoidossa 158, ja tänä vuonna lokakuun loppuun mennessä 64 turkulaisnuorta.

Nykyisellään emme pysty tarjoamaan hoitopalveluita omalta osaltamme kysyntää vastaavasti, vaan joudumme vähentämään noin viidenneksen turkulaisille aiemmin suunnitelluista hoitojaksomääristä. Tilanne on mielestäni kestämätön Turun huumetilanteeseen ja hoitotarpeeseen nähden.

Pettymystämme lisää se, että aikanaan v.1995 Turun sosiaalitoimen virkamiesten kanssa Nuohoa suunniteltaessa työntekijävahvuuteen luvattiin palata myöhemmin, kunhan toiminta ensin saataisiin pikaisesti käyntiin.

Tuntuu siltä, että se hätä ja ahdistus, jonka nuorten lisääntynyt huumeidenkäyttö on aiheuttanut, purkautuu ulos paljolti runsaina puheina ja kosmeettisina eleinä, joihin valistustoimintakin lähinnä voidaan lukea. Riippuvuuteen ajautumisen tai siitä irtipääsemisen monimutkaiseen ongelmavyyhteen niillä ei ole vaikutusta. Ehkä tämä 700 000 mk:n valistusrahakin auttaa eniten päättäjien omantunnontuskiin?
Ossi Perälä
Turun A-klinikan katkaisuhoitoaseman ja nuorten hoitoyhteisön johtaja