Vanhemmuus
kadoksissa?

Kirjoittajavieras-kolumni
Tiina Uusitalo

Päihteiden ja huumeiden käytön räjähdysmäisestä lisääntymisestä nuorten keskuudessa on tälläkin palstalla keskusteltu paljon ja monesta näkökulmasta. Huumekuolemien määrä on Turun seudulla järkyttävän suuri. Hetki, joka omat silmäni sai lopullisesti aukeamaan, oli omassa pienessä kunnassani tapahtunut alle 18-vuotiaan nuoren heroiinikuolema muutama viikko sitten. Arjen rauha on siis lopullisesti rikkoutunut myös maaseudulla.

Toinen puhuttanut asia on julkisen juopottelun kieltäminen, joka on asiallinen päätös monella paikkakunnalla. Kaunis ajatus viheriöllä piknikiä nauttivasta seurueesta viinipulloineen on jalostunut urheilulajiksi, jossa nuoret viettävät aikaansa kadulla pulloineen. Tämä urheiluharrastus tulee selkeästi kieltää.

Sekä julkisen juopottelun kieltäminen, että nyt valmisteilla oleva lakimuutos, joka mahdollistaa poliisien huumeiden peiteostot, ovat selkeää ja voimakasta tarttumista jo vallitsevaan tilanteeseen. Hyvä niin.

Mistä sitten juontaa juurensa se, että edellä mainituista asioista pitää paljon julkisestikin keskustella ja ongelmiin rajusti tarttua, on asian ydin. Mistä johtuu, että nuoret kuluttavat aikaansa kadulla, käyttävät päihteitä ja kuolevat huumeisiin yhä nuorempana ja yhä useammin?

Vanhempien rooli lastensa kasvattajina on aivan keskeinen. Isän ja äidin tulee olla se, joka selkeästi asettaa rajat ja reunaehdot perheeseen siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Rajojen asettaminen tulee aloittaa heti pienenä. Ilman pitkiä selityksiä ja perusteluja sanoa tietyissä tilanteissa EI, vailla huonoa omaatuntoa ja syyllisyydentunteita johdonmukaisesti. Tätä kautta lapsi oppii luottamaan siihen, että häntä ei liian varhain jätetä yksinään tekemään itseään koskevia päätöksiä. Lapsi tietää, että vanhempiin ja hänen asettamiinsa rajoihin voi luottaa. Tällöin hän tuntee olonsa turvalliseksi ja lapsen itsetunto vahvistuu. Vanhempana lapsi luottaa itseensä ja kaikenlainen näyttämisen tarve ja uhmakkuus vähenee.

Murrosikäisen tehtävä on kokeilla rajojaan ja testata vanhempiensa johdonmukaisuutta. Jos he jaksavat olla jämäköitä asetettujen rajojen suhteen, turvallisuuden tunne säilyy ja kokeilunhalu esimerkiksi päihteiden käyttöön vähenee.

Tämä kaikki voi tuntua konservatiiviselta ja liian yksinkertaiselta. Johdonmukaisuus ja selkeät säännöt ja rajat ovat kuitenkin kaiken perusta. Aikuisen tehtävä on olla vahva ja kertoa lapselle, että elämä ei aina ole hauskaa ja pääasia ei ole nautinnon maksimoiminen. Suunnanmuutos myös aikuisten elämäntyyliin olisi tarpeen. Mitä vanhemmat edellä, sitä lapset perässä.

Toivotan voimia kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville niin kotona, koulussa kuin muuallakin. Työmme on tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Kirjoittaja on maatilan emäntä, kasvatustieteen ylioppilas ja Varsinais-Suomen Kokoomuksen varapuheenjohtaja.