Kirjoittajavieras-kolumni:
Sataman yhtiöittäminen
nopeasti vireille

Kirjoittaja Mikael Miikkola on Turun kaupunginvaltuutettu (sit. nuors).
Kirjoittaja Mikael Miikkola on Turun kaupunginvaltuutettu (sit. nuors).

"Turun satama on vuonna 2010 edelleen taloudellisesti kannattava, Suomen tehokkain satama, jonka kilpailukykyä laatu ja fyysiset puitteet korostavat." Näin mahtipontisesti on präntätty liikeideaan. Tällä vuosisadalla on arvaamattomuuskin jotain opettanut: ennusteiden tekijät ovat usein hakoteillä.

Satama on kunnallinen liikelaitos. Se palvelee satamassa toimivia yrityksiä. Jos niillä menee hyvin, satamakin menestyy. Satamien keskinäistä paremmuutta ei tunnusluvuin voi mitata. Henkilöstökulujen osuus liikevaihdosta lienee lähinnä totuutta oleva mittari. Helsinki tekee kolminkertaista liikevaihtoa meidän (188) henkilöstömäärällä. Naantalikin on suhteessa kaksi kertaa meitä tehokkaampi.

Satamamme fyysinen sijainti on liiketaloudellisesti epäedullinen. Luotsausmaksu on sidottu matkaan ja aluksen kokoon. Keskikokoinen rahtilaiva maksaa 600 mk/meripeninkulmasta (1 852 m). Ei pidä ihmetellä jos suuret risteilyalukset eivät poikkea Utöstä (54 mpk) Aurajokeen. Liejun takia väylää joudutaan ruoppaamaan, laitureita tukemaan ja vajoavia alueita vahvistamaan noin kymmenellä miljoonalla vuodessa. Vesi- ja kalatutkimuksetkin maksavat kiinteästi miljoonan tilikaudessa.

Sataman tuloista runsas 80 prosenttia saadaan matkustaja-alusliikenteestä. Yksin Silja Europa tuo saman kuin Pansion junalauttaliikenne. Lippunsa maksanut tuottaa satamalle noin saman kuin tonni sahatavaraa. Paikoitusmaksujakin kertyy liki saman verran kuin vapaasataman autoista. Siksi ei ole yhdentekevää mitä tapahtuu tax free-myynnissä vuonna 2004.

Loput tulot saadaan lasteista. Turku on ensisijaisesti roro (pyörä) satama, mutta kilpailutilanteen takia on oltava valmius toimia myös lolo (nosto) ja bulkkisatamana. Italialainen konttinosturi (monnosen minareetti) maksoi 17 miljoonaa. Se ja 11 muuta nosturia tuottavat yhdessä tuskin kuljettajiensa palkkoja. Täyden palvelun satama velvoittaa joskus kannattamattomiinkin investointeihin. Lastiliikenteen käyrät ovat kohtuullisessa kuuden prosentin noususuunnassa.

Bulkkityyppinen tavara on kuitenkin meille kolme kertaa halvempaa kuin tavararekkojen kappaletavara. Siksi tulot eivät ole kasvaneet. Liikennettä on myös menetetty kilpaileville satamille. Naantalin päätös kuljettaa rahtia 4,5 markan polkuhintaan on juhlapuhe-esimerkki satamien yhteistoiminnasta. Jatkossa lisätuotto on saatavissa vain kustannussäästöillä.

Turun sataman tuottovaatimus (28,5 milj./vuosi) kaupungille on laskettu "lepänajan palttoonhihasta" kahdeksan prosentin tuottona sataman maaomaisuudelle (356 milj.). Omaisuuden arvonkorotus tulisi suorittaa tuota pikaa. Samalla on ryhdyttävä suunnittelemaan sataman yhtiöittämistä.

Liikelaitosten etu on ollut, ettei valtio verota niitä liiketoiminnan tuloksesta, mutta näin herkullista hunajaa verokarhu ei malta karttaa. Valvonnan ulottumattomissa liikelaitoksella on houkutus nähdä vaurasta ruususen unta, toimia näennäisen tehokkaasti ja etääntyä kaupunkikonsernin todellisuudesta, ja vääristäähän se jossakin tapauksessa kilpailutilannettakin.

Vain osakeyhtiö kykenee tehokkuuteen, suorittamaan rakenteellisia uudistuksia ja menosäästöjä sekä ulkoistamaan toimintoja.