Karjalan luovutus pois laskuista

Viime aikoina on presidentinvaalien innostamana käyty keskustelua viime sodassa luovutettujen Karjalan alueitten palauttamisesta Suomelle. Tämä keskustelu on ollut sitäkin kummallisempaa, kun ei Venäjän taholta ole osoitettu minkäänlaista halukkuutta keskustella alueluovutuksista.

Kun ajattelee Venäjän nykyistä ulkopoliittista linjaa, voi tällaista halukkuutta tuskin odottaa jatkossakaan. Jo yksistään Pietarin turvallisuus- ja sisäpoliittiset tekijät sulkevat pois mahdollisuuden Venäjän suorittamista alueluovutuksista. Jos Suomen Karjala-keskustelulla jotakin saadaan aikaan, niin sillä lähinnä annetaan aineksia Venäjän kiihkonationalistien propagandalle.

Raja Karjalassa on liikkunut useita kertoja, eikä Venäjä ole näissä aikaisemmissa sodissa ollut aina yksistään hyökkäävänä osapuolena. Ei voida lähteä liikkeelle vain siitä, että Venäjän asema hyökkääjänä Talvisodassa oikeuttaisi meitä vaatimaan muutoksia jo vakiintuneeseen rajaan.

Isänmaa ei voi olla vain Karjala tai jokin tietty maapala. Vanhaa Karjalaa ei enää ole. On vain muistot. Niitä on lupa vaalia, mutta eivät ne voi ratkaista ulkopoliittista suhtautumistamme. Olen sitä mieltä, että vakavat sekä periaatteelliset että käytännölliset syyt estävät meitä ottamasta Karjalaa, vaikka sitä meille tarjottimella tyrkytettäisiin. Parempi vaihtoehto on helpottaa matkustamista puolin ja toisin.

Etenkin johtavilla poliitikoilla, presidenttiehdokkaista puhumattakaan, tulisi olla tarpeeksi vastuullisuutta, jotta eivät edes väläyttelisi unelman tasolla tällaisia katteettomia aluelaajennustoiveita.
Yrjö Rosendal