Hajutonta puhdistamoa ei olekaan

Biologisen jätevedenpuhdistamon vesialtaista ei normaalioloissa nouse merkitsevää hajua. Prosessihäiriöiden aikana hieman hajukaasuja kuitenkin saattaa syntyä. Erotetun aktiivilietteen hajuongelma poistetaan nykyään tehokkaasti suljetun mädätyslaitteiston avulla, jolloin syntynyt metaanikaasu poltetaan kaasudieseleissä joista tulee sekä sähköä että kaukolämpöä.

Esitin tämän ratkaisun Turun päätöksentekijöille muutama vuosi sitten, mutta neuvo ei kelvannut. Sen sijaan lähdettiin älyttömään kompostointiseikkailuun.

Suurimman ongelman jätevesipuhdistuksen hajun kannalta muodostavat sisääntulevan veden ominaisuudet ja sen käsittely. Välppäys, eli kun suurimmat klöntit erotetaan, haisee aina. Välppäysjätteen käsittely, varastointi ja kuljetusreitit haisevat. Välppäys kannattaa tämän takia suorittaa alipaineistetussa suljetussa tilassa ja poistoilma on käsiteltävä biosuodattimella.

Hajun kannalta kalliopuhdistamo ei ole yhtään parempi kuin sellainen avopuhdistamo, missä lietettä käsitellään mädätyksellä ja välppäyksen ilmastointikaasut käsitellään. Hajukaasujen poisto suuresta ilmavirrasta ei kuitenkaan koskaan onnistu sataprosenttisesti, ja jotkut kaasukomponentit (esim. skatoli, mädääntyneen nauriin haju) menevät yleensä suoraan läpi. Tämän takia on varmaa, että Kakolan puhdistamon piipusta purkautuvat kylmät, kosteat laskeutuvat poistokaasut tulevat sisältämään jonkun verran hajukaasuja. Eri ihmiset kokevat tällaisia määriä eri tavalla, jotkut eivät huomaa niitä ollenkaan, kun taas toisten mielestä pienikin haju oksettaa.

Sekä Viikinmäen kalliopuhdistamosta Helsingissä että Lidingön kalliopuhdistamosta Ruotsissa on raportoitu ajoittaisia hajuhaittoja.

Naapurikuntien jätevesien pumppaaminen Turkuun tietää lisää ongelmia, joiden kanssa on tapeltu mm. Viikinmäessä. Pitkällä matkallaan putkistoissa jätevesi mätänee koska se menee hapettomaan tilaan, ja voimakkaita hajukaasuja, kuten metyylimerkaptaani, dimetyylisufidi (kakan perushaju) ja myrkyllinen rikkivety (mädääntyneen munan haju) rupeavat kuplimaan.

Välppäysvaiheessa näitä kaasuja voi varsinkin lämpimän sään vallitessa purkautua jo hyvinkin paljon poistopiippuun turkulaisten riemuksi. Tämän lisäksi puhdistamon typenpoistoprosessi vaikeutuu ja tulee kalliimmaksi koska nk. "hyvät" hiilihydraatit ovat pitkällä matkalla hajonneet.

Täysin hajutonta jätevedenpuhdistamoa ei ole valitettavasti vielä keksitty.
Jarl Ahlbeck
tekn. tri.
ymp. tekniikan dosentti