Kirjoittajavieras-kolumni/
Matti Paavola:
Suurvallan asenteista

Olen käynyt Neuvostoliitossa 1960- ja 1970-luvuilla. Eri vierailukohteissa pyrittiin antamaan sellainen kuva, että neuvostoihmiset ovat ylpeitä oman valtionsa ainutlaatuisista saavutuksista. Luulen, että monet heistä todella uskoivat elävänsä länsimaita paremmassa yhteiskunnassa. Olihan heidän taustallaan ainoa oikea ideologia ja voittamaton puna-armeija. Suurvallan kansalaisuus antoi lisäpontta. Suurvaltamentaliteettia oli ruohonjuuritasollakin.

Neuvostovaltiosta sanottiin, että se on kansojen koti. Epäilyn häivä tuntui kuitenkin hiipivän monen meikäläisen mieleen. Keisarillinen Venäjähän oli ollut imperialistinen suurvalta. Miten asevoimalla ja väkivallalla laajenemaan pyrkivä keisarien perillinen voisi olla kansojen koti. Usealla matkaseurueemme jäsenistä oli tieto, että 1920- ja 1930-lukujen aikana oli Neuvostoliitossa teloitettu kymmeniä miljoonia oman maan kansalaisia. Erityisesti vähemmistökansallisuudet olivat saaneet kokea väkivaltaista kohtelua. Sopiiko tällainen kansojen kotiin? Pikemminkin se oli venäläisen ja venäläistävän suurvallan asenteiden mukaista.

Neuvostoliiton kaatuessa siitä irtautui lukuisia kansakuntia itsenäisiksi valtioiksi. Kuitenkaan Tshetshenialle ei Venäjä ole halunnut myöntää itsenäisyyttä. Jo vuoden 1994 syksyllä tshetshenialaiset taistelivat urhoollisesti itsenäisyytensä puolesta. Erityisesti joulun alla käydyt taistelut Groznyissä herkistivät suomalaistenkin mieliä. Jopa Kansan Uutiset totesi syksyllä 1994, että Venäjä on kautta vuosisatojen ollut kansojen vankila. Tämän sodan päättymisen jälkeen Tshetshenia oli tavallaan itsenäinen, joskaan mikään ulkovalta ei tunnustanut sitä. Monet suomalaiset uskoivat jo, että Tshetshenialle oli koittamassa valoisampi huomen.

Jälleen Groznyissä taistellaan. Venäjän sotilasjohtajat sanovat, että Tshetsheniaan on tunkeuduttu tuhoamaan terroristeja. Tämän selityksen kuullessaan yksityinen Suomen kansalainen muistelee, että Venäjällä on toisin ajattelijoita ja venäläistä imperialismia vastustavia kutsuttu milloin majesteettirikoksen tekijöiksi, sabotoijiksi, tuholaisiksi, huligaaneiksi ja nyt sitten terroristeiksi. Sääli Tshetshenian kansaa, jota murskataan suurvallan sotakoneilla!

Ari Kallio kysyy "kenen Tshetshenia?" (TS 22.10.). Pidän kansojen itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä hyvin arvokkaina asioina. Vastaukseni tähän kysymykseen on: Tshetshenia kuuluu tshetshenialaisille. Tie itsenäisyyteen saattaa kulkea autonomian kautta, mutta tien suunnan tulee kaiken aikaa osoittaa tähän päämäärään.

Kirjoittaja on Turun kaupungin terveystoimen eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.