Kirjoittajavieras-kolumni
Eevi Raunio:
Lapsuuden eväät

Vuosituhannen vaihteen läheisyys saa itse kunkin mielikuvituksen liikkeelle. Tulee muisteltua, mitä on jossakin ennustettu maailmanlopusta. Erilaiset ennustajat käärivät rahoiksi. Sitä ollaan sen verran uteliaita ja taikauskoon taipuvaisia, että halutaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vai onko lama sekä arvomaailman romahtaminen ja yleinen epävarmuus vaikuttaneet kaikenkarvaisten kristallipallosta ja kahvinporoista katsojien suosioon?

Olen pitänyt itseäni vahvasti realiteetteihin nojaavana, enkä mihinkään turhiin haihatuksiin mukaan menevänä, mutta kerranko viisaskin menee vipuun. Ystäväni kävi messuilla kädenviivoista luonteen kertojan luona. Hän kertoili minkämoisia asioita hänen luonteestaan oli viivoista nähty. Halusin myöskin itse omakohtaisesti mennä kuulemaan, mitä minun kädenviivani kertovat luonteestani.

Lähestyin hyvin epäluuloisesti messuilla k.o. käteenkurkistajan kojua. Hän kertoi kädenviivojeni kertovan kahlitusta lapsuudesta, joka on estänyt kehitystäni lapsuudessa. Se on myöskin nakertanut itsetuntoani silloin. Sitä vastoin tällä hetkellä identiteettini ja itsetuntoni ovat vahvat ja kohdallaan, hän kertoi. Ensireaktioni oli, ei pidä paikkaansa. Minulla, jolla oli onnellinen lapsuus, muka kahlittu lapsuus. Mietin, oliko mitään sellaista, joka olisi kahlinnut. Mieleeni tuli kansakoulun alkutaipaleet.

Olen vasenkätinen. Ensimmäisellä ja toisella luokalla opettajani pakotti minut pitämään kynää oikeassa kädessä. Aina kun opettajan silmä vältti kirjoitin vasemmalla. Ehkä en ehtinyt opetella kaikkia kirjaimia kunnolla vai mistä johtunee lukihäiriöni. Vieläkin muistan niitä koulutaipaleen alkuaikoja.

Kirjoitus- ja laskutuntien lisäksi voimistelutunnit vasenkätisellä olivat mahdottomat. En koskaan pysynyt tahdissa, aloitin eri jalalla kuin toiset. Juuri kun sain jalat rytmiin, piti ottaa kädet mukaan, ne sain pelaamaan jotenkin yhteen, unohdin hengittää. Olisikohan tämä sitä kahlittua lapsuutta? III:lla luokalla opettajan vaihduttua sain siirtyä käyttämään vasenta kättä kirjoittaessa ja se helpotti tilannetta. Ruokala oli enään koetuksen paikkana. Oikealla kädellä oli syötävä.

Kouluruokailun yhtenä tavoitteena on opettaa lapsille oikeat ruokailutavat, sekä kasvattaa lapsia tottumaan erilaisiin ruokiin ja makuihin. Suomessa kouluissa tarjotaan lapsille yksi maksuton lämmin ateria päivässä. Tämä ei ole mitenkään itsestään selvyys maailmassa. Monessakin maassa lapsilla on omat eväät koulussa tai sitten vanhemmat hakevat heidät kesken koulupäivän kotiin syömään.

Turussa on lähdetty kokeilemaan maksullista koululaisten aamuruokailua. Joku kaupunginvaltuutettu on tehnyt jo valtuustossa aloitteen koululaisten maksuttoman aamuruokailun aikaansaamiseksi.

Kuinka moni turkulainen veronmaksaja on valmis maksamaan enemmän veroja siitä, että saadaan kouluihin aamupala? Mielestäni vanhemmilta pitää löytyä sen verran vastuuntuntoa, että tarjoavat lapselleen yösijan ja aamiaisen. Vai onko säästötoimet ulotettu jo rakentamiseen, niin että tulevaisuudessa rakennetaan asunnot ilman keittiöitä opettamalla lapset pienenä ulkoruokintaan.

Kirjoittaja on turkulainen pintakäsittelytekniikan opettaja ja maalarimestari.