Politiikka ja maksukyky ristiriidassa

Me kaikki turkulaiset haluamme hoitaa vanhuksemme, auttaa opiskelijoitamme, säilyttää kunnolliset terveyspalvelut ja että on puhdasta vettä hanassa ja merenlahdissa. Tämä kaupunkilaisten yksimielisyys on siis otettava vakavasti, mutta kerrottava myös miten se kustannetaan.

Kaupungin budjettiehdotuksen toimenpiteet veronkiristyksineen merkitsevät nykyasukkaiden kustannusten nousua. Jos em. palvelut halutaan pitää, on panostamisen aika eikä lyhytnäköisten leikkausten.

Jos tavallisella Matti Meikäläisellä menee huonosti, hänen selviytymisensä varmin tae on tehdä enemmän "työtä" itsensä hyväksi, eikä ensimmäisenä vaatia yhteisönsä apua ylisuurien kulujensa hoitamiseen. Näin voi myös kaupunkiyhteisö toimia.

Näitä panostuksia ei tarvitse ottaa pois Turun kaupungin kukkarosta, koska pelkillä oikean suuntaisilla poliittisilla päätöksillä voidaan taloudellista toimeliaisuutta kaupungissamme merkittävästi lisätä.

On ihmeellistä, että turvaudutaan pääosin kaupunkilaisten kukkarolla käymiseen, kun valtavat rahavirrat liikkuvat maailmalla etsien sijoittamistaan ja olisivat siten välillisesti lisäämässä toimeentuloa kansalaisille ja verotuloja kaupungille. Kysymys on vain siitä, että annetaan syy eli motiivi investoimiselle.

Nyt suunnitellut toimenpiteet osoittavat lyhytnäköisyyttä, jota tuntuu joskus vain seuraavien vaalien ajattelu ohjaavan. Seurauksia voi aivan hyvin arvioida etukäteen:

- Jos veroäyriä korotetaan se merkitsee pidemmällä tähtäimellä maksukykyisten muuttovirtaa ulospäin ja tyrehdyttää vastakkaiseen suuntaan tulevien maksumiesten virran. Seurauksena on peruspalveluihin tarvittavien verotulojen laskeminen.

- Jos kiinteistöveroa korotetaan se merkitsee jokaiselle kaupungin asukkaalle lisäkustannuksia ja tyrehdyttää sijoittajien ja yritysten ankkuroitumista kaupunkiin. Kun se samalla lisää ulospäin suuntautuvaa liikettä, seurauksena on työpaikkojen väheneminen entisestään ja siten taas verotulo vähenee.

- Kun "tehostetaan" on perinteisesti ollut mallina työvoimakustannusten vähentäminen. Se lisää työttömyyttä ja toimeentulotuen tarvetta, josta on seurauksena verotulojen vähenemistä ja lisäkustannuksia sosiaalisektorille.

- Jos ei myydä mitään, ei myydä myöskään mitään tarpeetonta. Tuntuu ainakin maalaisjärjellä hullulta ajatella, että pidettäisiin varsinkin rahan puutteessa jotain tarpeetonta, eikä ostettaisi saadulla rahalla tarpeellista.

Kaikkeen on kuitenkin ratkaisunsa olemassa ja mielestäni pidemmällä tähtäimellä ne ovat kaikenlaisten taloudellista toimeliaisuutta lisäävien päätösten syntyminen. Turku on saatava mielenkiintoiseksi rahan liikkeiden ja infrastruktuurinsa kannalta.

Kysymyksessä ovat samankaltaiset toimenpiteet jokaisen yksilön kohdalla kuin kaupunkiyhteisössäkin, mutta erityisesti päättäjien on tuettava yksilön mahdollisuuksia toimeliaisuutensa parantamiseen.

Jos keskitymme liikaa säilyttämiseen, on meillä kohta kaupungissamme vain heikompiosaisia, vanhuksia ja opiskelijoita, joilla ei ole juuri muita vaihtoehtoja. Nämä ryhmät ovat kuitenkin niitä, joita meidän tulisi auttaa. Jos tähän ajaudutaan, ei tarvita enää kaupunginvaltuustoakaan. Pelkkä sosiaalitoimisto riittää.
Töihin siitä