Havaintoja-kolumni/Raimo Vahtera:
Missä on Halonen?

Presidentinvaalien ensimmäiseen kierrokseen on aikaa parisen kuukautta. Kampanjat eivät ole kunnolla käynnistyneet, mutta yllättävää kompurointia on jo nähtävissä.

Gallupien kuningatar Elisabeth Rehn näyttää pudonneen kyydistä. Vaikka Helmi 2000 -liikkeen aktivistit uskovat yhä menestykseen, kannatuksen romahdus vaikuttaa ratkaisevalta.

Kokoomuksen ehdokkaaksi kieltäytymisten kautta noussut Riitta Uosukainen on kahdessa tuoreessa mittauksessa ohittanut Rehnin.

Rehnin kannatus on murentunut, hänen kannattajiaan on siirtynyt Uosukaisen taakse.

Rehn johti gallupeja poissaolevana. Paluu kotimaahan ei vahvistanut kannatusta, päinvastoin.

Rehniin iski myös Puotila-ilmiö. Siinä vaiheessa kun Jukka Puotilan imitoima hahmo näyttää aidommalta kuin alkuperäinen, alkuperäinen menettää uskottavuutensa.

Gallupeja tukevat myös faktat. Viime kerralla Raimo Ilaskivi ei kyennyt keräämään kokoomuslaisten ääniä. Niitä sai Rehn, jonka äänisaldoa kartuttivat myös naiset, jotka äänestävät vain ja ainoastaan naista.

Nyt tilanne on toinen.

Riitta Uosukainen ylsi viimeisimmässä Sunnuntaisuomalaisen teettämässä mittauksessa jo 30 prosenttiin. Nousu kesäkuisesta 17 prosentista on huima. Rehnin kannatus on pudonnut kesäkuisesta 34 prosentista 23 prosenttiin.

Uosukaisen takana eivät ole vain kokoomuslaiset. Tutkimus kertoo, että demareistakin 26 prosenttia kannattaa Uosukaista.

Uosukainen ei ole poliittisen eliitin suosikki. Sen vahvisti valintaprosessikin. Kansan suosiota hänellä on.

Sdp:n presidenttiehdokas Tarja Halonen kärsii vakavasta suosion puutteesta. Hän on jämähtänyt lähtöruutuun.

Halosen kannatus hiipuu, vaikka EU-puheenjohtajuuden piti kiidättää ulkoministeri Mäntyniemeen. Näkyvyyttä on ollut, mutta kannatuksen kehitys on punaisella. Kesäkuinen 23 prosentin kannatus on kutistunut 17 prosenttiin.

Voi olla, että puheenjohtajuus ja sitä seurannut EU-kohkaus on enemmän nakertanut kuin kohentanut Halosen kannatusta.

Eikä Halonen muutenkaan mikään kansanvillitsijä ole. Alle puolet demareista kannattaa häntä. Vasemmistoliittolaisia on hänen takanaan enemmän. Sekin viestii jostakin.

Ei ole ihme, että Demarikin pääkirjoituspalstallaan (9.11.) tuskailee, kun kannatus ei nouse, ei nouse. "Ulkoministeri Tarja Halosen kampanjaväki pohtinee ankarasti syitä pätevän, monin tavoin pätevimmän presidenttiehdokkaan alhaisiin kannatuslukuihin."

Niinpä, ehkä joitakuita vielä närästää tapa, jolla Martti Ahtisaari syrjäytettiin. Puolueessa on muitakin kuin sorsalaisia.

Hätää kannetaan siitäkin, että Halosen kampanja jää lyhyeksi. Tosi on.

Joulukiireiden ja -pyhien jälkeen edessä on millennium. Sen kuplivat jälkipoltot riittänevät loppiaiseen. Kiire tulee.

Toiselle kierrokselle kärkkyykin hyvässä takaa-ajoasemassa keskustan Esko Aho . Hän on kirinyt Rehnin tasolle.

Ahon ongelma on ennen muita Aho itse, sarjatulelle jäänyt politiikan lausuntoautomaatti.

Ahon reppua painaa myös työreformi. Se ei tuo ay-aktiivien ääniä, mutta ensimmäisellä kierroksella niitä ei ehkä tarvitakaan.

Rautakourat saattavat ristipaineessa painaa vanhasta muistista persettä sohvaan. Äänestysvilkkauden mataluus sataa keskustan laariin. Keskusta saa omansa liikkeelle, varsinkin kun on saumaa humauttaa sinipunaa kynsille.

Muut ehdokkaat - Heidi Hautala , Risto Kuisma ja Ilkka Hakalehto - eivät kärkeä hätyytä.

Toista kierrosta ei kannata liiemmälti arvioida ennen kuin ensimmäinen on käyty.

Lopuksi urheilua. Toissa sunnuntaina havahduin aamuöisestä hotellihorteesta särkyneen miesäänen huutoon: Häkkinen on uuno!

Sekunnin tuhannesosassa kelautuivat mielessä kaikki kauden töpit, väärät vaihteet, jarrutukset ja muut lipsahdukset. Ei kai taas. Menikö mestaruus omaan töpeksintään.

Aamiaisen aikaan selvisi iloinen totuus. Mies ei huutanutkaan, että Häkkinen on uuno. Hän huusi: "Mika Häkkinen on numero uno!".

Ero on pieni mutta merkittävä.
Kirjoittaja Raimo Vahtera on Turun Sanomien päätoimittaja.