Oikea käsi antaa ja vasen ottaa
EU:n kehitysmaasuhteissa

Lehtikuva<br />Kirjoittajat korostavat, että Suomi ja Euroopan unioni ovat kehitysmaapolitiikan linjauksissaan sitoutuneet johdonmukaiseen toimintaan kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kehitysmaihin vaikuttavat politiikan alat täydentävät toisiaan, tai eivät ainakaan ole ristiriidassa keskenään.
Lehtikuva
Kirjoittajat korostavat, että Suomi ja Euroopan unioni ovat kehitysmaapolitiikan linjauksissaan sitoutuneet johdonmukaiseen toimintaan kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kehitysmaihin vaikuttavat politiikan alat täydentävät toisiaan, tai eivät ainakaan ole ristiriidassa keskenään.

Kun EU-maiden kehitysyhteistyöministerit kokoontuvat torstaina Brysselissä Satu Hassin johdolla kehitysneuvoston kokoukseen, vaarana on, että EU:n kehityspolitiikkaa pahiten vaivaavaa ongelmaa käsitellään vain pintapuolisesti. Suomen puheenjohtajuuskauden kehitysneuvosto on liittymässä niiden lukuisten kehitysneuvostojen joukkoon, jossa poljetaan paikallaan johdonmukaisuuden - euroslangilla koherenssin - edistämisessä.

Suomi ja Euroopan unioni ovat kehitysmaapolitiikan linjauksissaan sitoutuneet johdonmukaiseen toimintaan kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseksi sekä kestävän kehityksen aikaansaamiseksi. Johdonmukaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki kehitysmaihin vaikuttavat politiikan alat täydentävät toisiaan tai eivät ainakaan ole ristiriidassa keskenään.

Maailman köyhyyttä ei saada vähenemään pelkällä kehitysyhteistyöllä, vaan avuksi tarvitaan käytännön toimia myös kauppapolitiikassa, maatalouspolitiikassa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Esimerkiksi maatalouspolitiikan Agenda 2000-uudistukset ja EU:n linja tulevalla Maailman kauppajärjestö WTO:n neuvottelukierroksella vaikuttavat suoraan kehitysmaiden mahdollisuuksiin kehittyä.

EU:n perussopimus kirjaa unionin kehitysmaasuhteiden tavoitteiksi kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen, kehitysmaiden integroimisen maailmantalouteen sekä taistelun köyhyyttä vastaan.

Perussopimuksessa EU sitoutuu myös ottamaan nämä tavoitteet johdonmukaisesti huomioon kaikilla politiikan aloilla. Sitoutumisen käytännön toteutus ei ole kuitenkaan edennyt asian tärkeyden edellyttämällä tavalla.

Johdonmukaisuus kirjattiin ensimmäisen kerran perussopimukseen vuonna 1992. Vasta vuonna 1997 kehitysneuvosto kutsui Euroopan komission tuottamaan säännöllisin väliajoin raportin johdonmukaisuuden kehittämisestä. Ensimmäisen raportin piti valmistua vuoden 1998 alkupuoliskolla. Raporttia kuitenkin odotetaan yhä. Komissio antaa tällä kertaa suullisen selonteon asiasta. Suomi voi EU:n puheenjohtajana huolehtia siitä, että suullista raportointia ei pidetä riittävänä. Suomen tulee painottaa, että kirjallinenkin raportti olisi vasta alku - ei lopputavoite - todellisen johdonmukaisuuden saavuttamiseksi.

Kehitysyhteistyö ei voi yksin saada aikaan kattavaa köyhyyden vähenemistä tai sosiaalista kehitystä. Voidaan jopa puhua rahojen hukkaan heittämisestä tai ainakin kaksinaamaisuudesta, jos oikealla kädellä tehdään yhtä ja vasemmalla toista.

Sadat eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat jo vuosia herättäneet keskustelua epäjohdonmukaisuuden vaikutuksista kehitysmaihin. EU on mm. tukenut Länsi-Afrikan lihantuotantoa samanaikaisesti kun se on dumpannut sinne oman karjataloutensa ylijäämiä alihintaan. Tämä on aiheuttanut kehitysmaiden paikallisen tuotannon surkastumista ja kasvavaa riippuvuutta tuontielintarvikkeista.

EU tukee myös kahden maataloustuen avulla esimerkiksi vihannessäilykkeiden vientiä Etelä-Afrikkaan alle tuotantohinnoin. Tämä aiheuttaa paikallisten säilyketehtaiden konkursseja, naisvaltaisen alan massairtisanomisia ja perheiden toimeentulon heikkenemistä - toisin sanoen köyhyyden lisääntymistä. Samaa tapahtuu Karibialla maitotuotannossa.

Ympäristöpolitiikassa johdonmukaisuudessa ollaan pidemmällä. Kehitysneuvosto käsittelee 11. marraskuun kokouksessaan ympäristöasioiden sisällyttämistä kehityspolitiikkaan. Ympäristön huomioimista eri politiikan aloilla otetaan esille useissa ministerineuvostoissa Suomen puheenjohtajuuskaudella.

Suomi voi puheenjohtajana ottaa johdonmukaisen politiikan toimintatavakseen myös ilman kehitysneuvoston keskustelua tai komission raporttia. Mahdollisuus tarjoutuu ainakin WTO-neuvottelukierroksen avauksessa Seattlessa marras-joulukuun vaihteessa sekä jumiutuneissa neuvotteluissa uudesta EU:n ja Afrikan-Karibian-Tyynenmeren maiden välisestä yhteistyöstä.

WTO:n uudella neuvottelukierroksella EU haluaa lisätä kaupan vapauttamista uusille aloille. Useat kehitysmaat taas vastustavat tätä.

Yli 80 maata kattavissa neuvotteluissa EU esittää siirtymistä vastavuoroiseen vapaakauppaan ja perustelee tätä WTO-säädöksillä. Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren kehitysmaat pelkäävät EU:n ehdottamaan kauppajärjestelmään siirtymisen aiheuttavan köyhtymistä, velkaantumista ja levottomuutta alueellaan.

Kokemukset rikkaiden teollisuusmaiden ja hyvin köyhien kehitysmaiden välisestä vapaakaupasta eivät ole rohkaisevia. Nyt EU esittää kuitenkin vapaakaupan lisäämistä, mikä on ristiriidassa johdonmukaisuuden periaatteen kanssa. Ollakseen vakuuttava kehitysmaiden kumppani EU:n on otettava tosissaan kehitysmaiden huoli EU:n kauppapolitiikan vaikutuksista.
Suvi Virkkunen
Elina Salonen
Kehitysyhteistyöjärjestöjen
EU-yhteystoimikunta