Kirjoittajavieras-kolumni
Mikko Sedig:
Terveydenhuollossa
tehostamisen varaa

Silmääni osui Turun Sanomissa 26.10. kaksi kirjoitusta, jotka sopivalla tavalla näyttivät täydentävän toinen toisiaan. Ensin oli kirjoitus Turun julkisesta terveydenhuollosta kaupunkilaisten saamasta palvelusta Turun terveyskeskuksessa ja kaupunginsairaalassa. Kirjoituksessa todettiin, että jonotusajat ovat pitkät ja terveyskeskuslääkärin työpaineet kohtuuttomat. Asiassa on varmasti perää sikäli, että Turun terveyskeskustoimintaa on viime aikoina taloudellisista syistä jouduttu tarkkaan miettimään uusiksi ja taloudellisia resursseja jopa karsimaan. Toisessa jutussa, joka oli Taloussanomien puolella, kerrottiin yksityisen lääkäriaseman suunnitelmista hyvän olon keskuksineen ja laajennussuunnitelmineen.

Vaikka jutuissa oli selvästikin tarkoitushakuisuutta, kaipaa niiden sisältö hieman tarkempaa periaatteellista keskustelua. Yksityissektori ei Suomessa ole juurikaan kovin yksityinen. Sen palveluksessa olevat lääkärit nimittäin ovat pääosin julkisen terveydenhuollon palveluksessa olevia lääkäreitä, ja saavat jokapäiväisen täydennyskoulutuksensa ja oppinsa julkisen terveydenhuollon puolelta ja julkisen terveydenhuollon varoista. Järjestelmä on kuitenkin sillä tavalla hyväksyttävä, että täydentää julkista terveydenhuoltoa ja toimii kiistämättä myöskin terveydenhuollon ammattilaisten yhtenä palkkauksen muotona.

Toinen tekijä, miksi väitän että yksityinen terveydenhuolto ei ole kovin yksityistä, on se että se saa tulonsa ja rahansa samoista verolähteistä kuin julkinenkin terveydenhuolto. Näin ollen on erityisen tarkkaan mietittävä, kannattaako julkista tai julkisesti rahoitettua terveydenhuoltoa toisaalla kurittaa ja samalla syytää samoja julkisia veromarkkoja toisaalle.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmä - ja tarkoitan tällä nimenomaan julkista terveydenhuoltoa - on kohtuullisen edullinen. Julkinen terveydenhuolto Suomessa maksaa 7,4 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun vastaava prosentti esimerkiksi Yhdysvalloissa on yli 13. Ja OECD:n keskiarvokin on reilusti yli 8 prosentin.

Samalla on tutkimuksissa todettu, että suomalaiset ja tanskalaiset ovat nykyiseen terveydenhuoltojärjestelmäänsä EU:ssa tyytyväisimpiä. Terveydenhuoltojärjestelmämme perusremonttia ei tarvita. Nykyjärjestelmä pitää vain kehitellä ja sen rakenteita rasvata sujuvammiksi. Tästä on oivana esimerkkinä Turun kaupunkiseudulla tehdyt yhteistoimintasopimukset sairaanhoitopiirin ja Turun terveydenhuollon välillä, jossa toiminnan sujuvuutta on parannettu ja kustannuksia pienennetty.

Yksi käyttämätön mahdollisuus on se, että julkinen terveydenhuolto ryhtyy tarjoamaan toimintapuitteita tarkasti rajattuna oman toiminta-aikansa ulkopuolella niin, että tiloissa voisi tapahtua vastaanottotoimintaa esimerkiksi ilta-aikaisin. Tampereella on jo avattu sairaanhoitopiirin toimesta kaupungilla laboratorion näytteenottopiste, joka on avoinna kelle tahansa. Tällainen pitäisi myös voida avata Turussa.

Kuvantamistoiminnassa sairaaloillamme on käytössään varsin kalliita laitteita, jotka ovat käytössä vain osan vuorokaudesta. Myös tätä toimintaa voitaisiin vastaavalla tavalla erinomaisesti tehostaa ja edelleen säästää yhteiskunnan kustannuksia ja parantaa potilaiden saamaa palvelua.

Kirjoittaja on Sairaanhoitopiirin hallituksen puheenjohtaja