Palvelutaloissa asuvia
vanhuksia rahastetaan

TS/Robert Seger<br />Kirjoittaja ihmettelee, miksi palveluasumisessa vallitsee tällä hetkellä maksujen suhteen "villi kuntien mielivalta".
TS/Robert Seger
Kirjoittaja ihmettelee, miksi palveluasumisessa vallitsee tällä hetkellä maksujen suhteen "villi kuntien mielivalta".

Poliitikot näyttävät olevan hyviä isäntiä - vanhuksillekin - mutta huonoja renkejä. Tämän parempaan arviointiin en ole pystynyt ottaessani viime aikoina eri tahoilta vastaan viestejä useiden ns. palvelutaloissa asuvien vanhuksien omaisilta ja heidän asioitaan hoitavilta henkilöiltä. Vanhuksia ja heidän omaisiaan näytetään "höynäytetyn" tarjoamalla heille kuntien ylläpitämien vanhainkoti- tai terveyskeskuspaikkojen asemasta yhä laajenevaa kuntien ja yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien ylläpitämää ns. ympärivuorokautista palveluasumista. Jotta heitä päästäisiin "ylirahastamaan".

Tästä yksi esimerkki. Jos vanhuksen eläketulot ovat vanhainkodissa 2 500 markkaa kuukaudessa, on omiksi henkilökohtaisiksi käyttövaroiksi jätettävä 500 markkaa, tulojen ollessa 5 000 on jätettävä 1 000 mk, tulojen ollessa 7 500 markkaa taas 1 500 mk, ja niin edelleen, 20 prosentin lakisääteisen laskutavan mukaan. Palvelutalossa taas keskimääräisen käyttövaran suuruus on tällä hetkellä joko hieman alle tai päälle 500 markkaa. Pahimmassa tapauksessa palvelutalon asiakkaan on vielä anottava tuokin viissatanen toimeentulotukena ja annettava kaikista omista varoistaan sitä varten tarkka selvitys.

En ole kuullut taas yhdestäkään vanhainkotivanhuksesta, jonka olisi tarvinnut mennä anomaan viime hetken hoitojaan varten toimeentulotukea. Miksi? Laitoshoitoa saavan vanhuksen turvaksi on laadittu erilainen säädöstö kuin palvelutaloissa asuville. Itseasiassa palvelutaloissa asuvien oikeudesta käyttövaroihin ei ole vielä minkäänlaista säädöstä.

Toisin sanoen meillä on tällä hetkellä selkeästi "kahden kerroksen" vanhuksia. Heitä, joille jätetään omiksi käyttövaroikseen tuo edellä mainittu 20 prosenttia tuloista ja heitä, joille ei ole vielä luotu minkäänlaista lakisääteistä turvaa käyttövaroihin. Niinpä kaikki tulot voidaan velvoittaa käyttämään palvelumaksuihin ja puuttuva osa palveluiden kustannuksista on mentävä "ruinaamaan sossusta".

Jotta vanhus voitaisiin todella saada tuntemaan itsensä lainsäätäjänkin hylkäämäksi on, allekirjoittaneen saamien tietojen mukaan lähdetty eräistä tapauksissa jopa valvomaan kunnan vapaehtoisena "armolahjana" annettujen näiden harkinnanvaraisten kuukausittaisten henkilökohtaisten käyttövarojen kulutustakin.

Edes tämän keskimäärin 500 markan säilymiselle vanhukselle ei ole mitään taetta.

Esille on tullut jopa tapauksia, joissa vanhus ei ole syystä tai toisesta ehtinyt tai halunnut käyttää tuota summaa kuukauden aikana. Niinpä sitten sosiaaliviranomaiset ovat seuraavan kuun alussa - tämän vanhuksen seuraavan kuukauden toimeentulotuen suuruutta määritellessään - ottaneet "tulona" huomioon tuosta summasta säästyneen osuuden. Tällä "säästöosuudella" on sitten katsottu voitavan maksaa esimerkiksi "kastelevan" vanhuksen vaippoja.

Tästä ongelmatiikasta oli toki annettu lainsäätäjille tietoa riittävästi jo ennen tämän eduskunnan kokoontumista ja nykyisen hallituksen muodostamista. Esimerkiksi allekirjoittanut esitti, että olisi jo vihdoin aika saattaa vanhainkodeissa ja palvelutaloissa asuvat vanhukset yhdenvertaiseen asemaan näiden maksujen määrittelyssä. Onhan raja vanhainkotien ja palvelutalojen asiakkaiden hoitoisuusasteen välillä kovin ohut. Miksi sitten yhä laajenevaa palveluasumista varten katsotaan aiheelliseksi säilyttää täysin "villi" kuntien "mielivalta" maksujen määrittelyssä.

Niinpä kun sitten hallitusohjelmaan kirjattiin jotain ylisuurten sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen leikkauksista, näytti jo siltä, että tämä ongelmatiikka poistuisi lainsäätäjän toimesta. Petyimme kuitenkin jälleen kerran.

Toki jotain korjattiin, mutta se kohdistettiin lähinnä terveydenhuollon maksusäädöstöä rukkaamalla. Palvelutaloihin joutuneista "ylirahastetuista" vanhuksista ei lainsäätäjä välittänyt tippaakaan.
Matti Martikainen
lääninsosiaalitarkastaja,
Länsi-Suomen lääninhallitus