Politiikan pinnallistuminen vie äänestysinnon

Lehtikuva<br />Yleisradion tuottaja Pekka Oksala antamassa viimeiset ohjeet vaalikeskusteluun , johon 24.2. 1999 osallistuivat eduskunnan ulkopuolella olevien puolueiden puheenjohtajat, vasemmalta Hannu Harju (Kommunistinen työväenpuolue), Yrjö Hakanen (Suomen kommunistinen puolue), Olavi Kaartinen (Eläkeläiset kansan asialla), Saara Mölsä (Eläkeläisten puolue), Altti Majava (Liberaalinen kansanpuolue), Ilkka Hakalehto (Vapaan Suomen liitto) ja Timo Lahtinen (Luonnonlain puolue).
Lehtikuva
Yleisradion tuottaja Pekka Oksala antamassa viimeiset ohjeet vaalikeskusteluun , johon 24.2. 1999 osallistuivat eduskunnan ulkopuolella olevien puolueiden puheenjohtajat, vasemmalta Hannu Harju (Kommunistinen työväenpuolue), Yrjö Hakanen (Suomen kommunistinen puolue), Olavi Kaartinen (Eläkeläiset kansan asialla), Saara Mölsä (Eläkeläisten puolue), Altti Majava (Liberaalinen kansanpuolue), Ilkka Hakalehto (Vapaan Suomen liitto) ja Timo Lahtinen (Luonnonlain puolue).

Television vaalikeskustelut ovat samanlaisia kuin erään kainuulaisen kesäteatterin esitykset. Ne tehtiin varsin niin huonoiksi, että kansa kertyi sankoin joukoin kummastelemaan, mitenkä noin huonosti yleensä voidaan näytellä.

Jos vaalikeskustelut jatkuisivat vielä jonkin viikon, ne vähentäisivät äänestäjäaktiivisuuden nollaan. Niin pinnallisia ja laidasta laitaan samankaltaisia ne ovat. Ellen esimerkiksi olisi koko ikääni viettänyt yhteiskunnallisten ideologioiden liepeillä, en viitsisi mennä äänestämään.

Tulee vaan pakosta ihmetelleeksi, mistä tuo politiikan pinnallistuminen ainakin tv-keskustelujen perusteella johtuu?

Suurin syy, etteivät niin haastattelijat kuin haastateltavatkaan enää hallitse kaksi ja puolituhatta vuotta askel askeleelta kehittynyttä poliittisen toiminnan perustaa: ideologioiden, aatteiden maailmaa, eli tärkeintä mitä inhimillinen ajattelu on luonut: yhteiselon ja humanismin perusteita. Onhan tämä kehitys ymmärrettävissä tärkeimmän tiedotusvälineemme television äärettömän pinnallisen ja väkivaltaisen annin takia.

Ja tietysti epäonnistuneiden sosialismikokeilujen takia, josta syystä monet merkittävät ideologioiden osa-alueet ovat kuin pannaan asetetut. Viimeinen bernsteiniläisyyttä pohtinut demari (Koivisto) on jo kohta kahdeksankymmenen ja viimeinen alkiolaisuuden yhteiskunnallisia näköaloja pohtinut (Virolainen) on jo kohta yhdeksänkymmenvuotias. Vasemmistoliitto nakkasi myös oman työväenluokan maailmankatsomuksensa (marxilaisuuden) romukoppaan. Viimeinen aatteellinen värähdys, joka tapahtui oli seitsemänkymmenluvulla kokoomuksen remonttimiesten lanseeraama popperismi, joka sisälsi muille kokoomuslaisille liian useita luettavia kirjoja.

Kun ideologiset ja luokkapyrkimykset haihtuivat, ovat puolueet samansisältöisiä. Ne harjoittavat pelkkää opportunistista äänten ja vallan kalastusta. Tästä saavat hupiohjelmia tekemään pyrkivät toimittajat - eikä muita enää ole - räävejä, mutta ah, niin väsyttäviä ohjelmia.

Perinteisen ideologisen tiedon perustana oli aiemmin kansantaloustiede, jonka kynnyskysymyksiä oli marxilaisuudesta, röpkeläisyydestä tai smithiläisyydestä lähtien arvojen synty. Kun nyt yrittää kuunnella taloudellista nykytietoutta, vaikkapa eräitä huippuja (Brian Arthur), heidän keskeisiä ongelmiaan ovat mm kiinteän ja liikkuvan pääoman väliset suhteet tai digitaaliset pääomaliikkeet. Ei edes pohdita työn merkitystä, vaan pääomaa - kuin se olisi meille jostain ylhäältä annettua ja supermarkkinavoimaksi tietokoneen avulla muutettua.

Sanokaa, pitäisikö äänestää ministeriksi pyrkivää missiä, joogalentäjää, arvuupelissä menestyvää nykyistä kansanedustajaa vai vain yleistä hölmöä, jonka ilmeestä jo näkee, että hän on kuin muuan pohjoisen poliittinen kulttuurisihteeri, joka kehui pärjänneensä koko ikänsä ilman kirjaviisautta.

Voisiko virolaiset, saariset, koivistot, sorsat, kuusiset kloonata neljäkymmentä vuotta nuoremmiksi ja jälleen ehdokkaiksemme. Tai panna kaikki kansalaiset jo peruskouluiässä demokratiakoulutukseen ja toisia hallitsemaan pyrkivät sellaiselle jatkokurssille, jonka läpäisseet vain pääsisivät ehdokkaiksi. Silloin tärkeimmän kansanvallan yhteydessä ei ehkä tarvitsisi kuunnella "kaikenmaailman kummallisia höpöttäjiä".
Arvi Auvinen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.