Vanhemmuus on kieltämistä

Lehtikuva<br />"Lasten ja vanhempien välisen eron tulisi olla perheissä selvillä, ettei kenellekään olisi epäselvää, kuka päättää asioista ja kuka kantaa päätöksistä vastuun. Kieltämällä vanhempi osoittaa paitsi aikuisuuttaan, myös välittämistään", kirjoittaja huomauttaa.
Lehtikuva
"Lasten ja vanhempien välisen eron tulisi olla perheissä selvillä, ettei kenellekään olisi epäselvää, kuka päättää asioista ja kuka kantaa päätöksistä vastuun. Kieltämällä vanhempi osoittaa paitsi aikuisuuttaan, myös välittämistään", kirjoittaja huomauttaa.

Outi Mannonen (TS 24.2.) sivusi kirjoituksessaan koskien pikkupoikien vaarallisia leikkejä sangen tärkeää asiaa, nimittäin vanhempien vastuuta lapsistaan. Mannonen oikeustieteilijänä sivusi vanhempien juridista vastuuta lastensa tekemisistä, itse kasvatus- ja käyttäytymistieteitä opiskelleena haluaisin puuttua lähinnä kasvatuksellisiin näkökulmiin.

Jos 5-vuotiaan pojan isä todellakin on todennut, että hän ei voi mitään sille, missä hänen lapsensa leikkii ja mitä lapsi leikkii, on vastuun ja vapauden asetelma päässyt hämärtymään valitettavan paljon. Ei pienellä pojalla saa olla sellaista valtaa perheessään, että hän voi tehdä mitä tahtoo vanhempiensa kielloista ja ohjeista huolimatta. Vapautta päättää omista asioista pitää antaa lapselle siinä suhteessa kuin hän pystyy tekemisistään vastuuta kantamaan ja tekemistensä seuraukset ymmärtämään.

Vanhempien tehtävänä on asettaa lapselle rajat, joiden sisällä lapsi saa toteuttaa itseään. Lapsen on hyväksyttävä se, että on olemassa asioita, joiden tekeminen on kiellettyä: ne ovat vaarallisia, eivät ole hyväksi tai ne ovat jopa rikollisia. Vanhemmat tuntuvat lapsen mielestä "kaiken kivan" kieltäessään tietysti tylsiltä ja surkeilta otuksilta.

Yksi vanhemmuuden epäkiitollisimmista tehtävistä on se, että vanhempien kuuluu aiheuttaa pettymyksiä kieltämällä asioita - näin he valmistavat lasta myöhempiin elämänvaiheisiin, joihin myös pettymykset varmasti kuuluvat.

Vanhempien on usein vaikeaa kieltää lapsiltaan asioita, joista he tietävät näiden pitävän. Kuitenkaan ei ole kenenkään edun mukaista, että 5-vuotiaat leikkivät hyppimällä autojen eteen tai 7-vuotiaat saavat itse päättää nukkumaanmenoaikansa.

Suurempien päätösten tekeminen kuuluu vanhemmille, koska he ovat aikuisia ja pystyvät kantamaan päätöksistä vastuun. Lasten ja vanhempien välisen eron tulisi olla perheissä selvillä, ettei kenellekään olisi epäselvää, kuka päättää asioista ja kuka kantaa päätöksistä vastuun. Kieltämällä vanhempi osoittaa paitsi aikuisuuttaan, myös välittämistään.

Mannonen halusi herätellä suojelusenkeleitä valvomaan lasten leikkejä, koska vanhemmat eivät niistä välitä. Itse haluaisin herätellä meitä kaikkia aikuisia puuttumaan lasten tekemisiin, olivatpa lapset omiamme tai eivät. Minua ainakin ilahduttaa, että on olemassa Mannosen kaltaisia henkilöitä, jotka välittävät toisen lapsesta niin paljon, että ilmoittavat lapsen vaarallisista leikeistä vanhemmille.

Essi Palonen
sosiaalityöntekijä
Turku

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.