Kirjoittajavieras-kolumni
Maire Toivonen:
Eläkkeensaajat
ja -maksajat

Suomen ikärakenteen muuttuminen on asia, joka on aika ajoin esillä. Eläkeläisten määrä on jatkuvassa kasvussa ja vastaavasti työtätekevien määrä on laskussa. Samalla kun eläkeläisten määrä kasvaa, lisääntyy myös ns. vanhusväestö tämän ryhmän sisällä.

Terveydenhuollon palveluiden käyttäjien määrä on myös kasvamassa, käyttäväthän yli 75-vuotiaat valtaosan terveyspalveluista. Tällöin uhkaa käydä niin, että entistä pienempi väestönosa joutuu maksamaan entistä suuremmat kustannukset sosiaali- ja terveydenhuollosta sen lisäksi, että entistä isommasta määrästä eläkkeitä olisi huolehdittava.

Kerron seuraavassa eräitä tärkeiksi kokemiani asioita sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Näkemykseni perustuvat satojen ihmisten (sekä nuorempien että vanhempien) kanssa käytyihin keskusteluihin sekä pitkäaikaiseen kokemukseeni Loimaan alueen vanhustenhuollosta vastaavana.

Seuraavat kaksi seikkaa nousevat yli muiden:

1) Maatamme sodan jälkeen rakentanut sukupolvi ansaitsee eläkkeensä sekä asianmukaisen sosiaali- ja terveydenhuollon. Nykyisen vaurauden keskellä me olemme sen heille velkaa. Kysymys on sitä paitsi myös siitä, että he ovat itse omalla työllään eläkkeensä maksaneet. Eläkkeen reaaliarvon tuleekin pysyä samassa suhteessa palkansaajien tuloihin. Samoin he ovat työllään olleet rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaamme, johon osana kuuluu korkeatasoinen sosiaali- ja terveydenhuolto.

2) Työtätekevän väestön vero- ja maksurasitusta ei saa lisätä, Suomi kuuluu jo nyt korkean verorasituksen maihin. Päinvastoin meidän on jatkossakin pidettävä kiinni nykyisen hallituksen aloittamasta linjasta: ansiotulojen verotuksen maltillista alentumiskehitystä on edelleen ylläpidettävä.

Mitä siis on tehtävissä, jotta kummastakin näkökohdasta voitaisiin pitää kiinni?

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen päävastuu on kunnilla. Vanhuspolitiikan painopistettä ollaankin kunnissa oikein suuntaamassa aikaisemmasta laitospainotteisesta hoidosta avohoitoon. Tämän lisäksi kehitetään asumispalveluja (ns. välimuotoinen asuminen, palvelutalot). Tämä vähentää kalliiden laitospaikkojen tarvetta ja ehkäisee siten kustannuspaineita.

Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä huomata se tosiasia, että kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon taso ei ole suoraan verrannollinen kunnan tähän käyttämän rahan määrään. Hyvin yhteentoimivat sosiaalitoimi, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito takaavat parhaat palvelut ja kustannusvastaavuuden. Asiantuntemuksella ja yhteistyöllä saadaan paljon aikaan.

Ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat avainasemassa, tulevaisuudessa on tehtävä kaikki mahdollinen ennaltaehkäisevän toiminnan tehostamiseksi. Valtion asiana on tässä tukea kuntia ja huolehtia niiden toimintaedellytyksistä. Näin me varmistamme sen, että me jokainen voimme asua mahdollisimman pitkään omassa kodissamme. Tässä yhdistyykin inhimillinen ja taloudellinen näkökulma. Elämisen laatu säilyy hyvänä ja kustannukset pienempinä!

Kirjoittaja on Loimaan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän johtava lääkäri ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja (kok).

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.