Kirjoittajavieras-kolumni
Timo Teinonen:
Kuolevaisuuden
siunaus

Maapallon kestävään kehitykseen kuuluu ihmisen kuolevaisuus. Ihmiskunnan väestökasvu seurausilmiöineen on maapallon suurimpia uhkatekijöitä. Se ei johdu niinkään lisääntyneestä syntyvyydestä kuin kuolleisuuden vähenemisestä: yhä useampi jää henkiin ja elää pitkään.

Perinteisen kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihmiselämä on arvokas; sielun hintaa ei voi rahassa mitata. Terveyspoliittisessa keskustelussa tämä muuntuu helposti mielipiteeksi, ettei kenenkään kohdalla raha saisi asettaa hoidolle rajoja.

Mikäli tieto ja tekniikka kehittyvät talouden resursseja nopeammin, saatetaan joutua kysymään, mikä on terveyden ja ihmiselämän korkein mahdollinen hinta.

Nuorempien on vaikea ymmärtää, miten nopeasti kuolleisuus on vähentynyt tällä vuosisadalla. Appiukkoni kuului 11-lapsiseen katraaseen, josta vain kuusi jäi henkiin. Kaksi sisarta kuoli aikuisiän kynnyksellä lentävään keuhkotautiin.

Hoitomahdollisuuksien erilaisuus ei ole pelkästään historiallinen vaan myös maantieteellinen. Globaalista näkökulmasta lapsen henki ei ole juuri minkään arvoinen. Kehitysmaissa lapsen henki voitaisiin tietyissä tapauksissa pelastaa muutamalla kymmenellä markalla.

Toisaalta Jordanian kuninkaan kuolema 63-vuotiaana osoittaa, ettei raha ja paraskaan hoito takaa yksilön terveyttä ja pitkää elämää.

Matka tasa-arvoiseen maailmaan näyttää niin pitkältä, tie niin kiviseltä ja vauhti niin verkkaiselta, että ehtiikö ihmiskunta koskaan perille? Kuoliko unelma reaalisosialismin myötä?

Turku saa pitää lääkärihelikopterinsa, hyvä niin.

Oikeaa hoidon priorisointia ei ole hoitamatta jättäminen, vaan hoidon painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyn suuntaan. Ihmisten tulisi ottaa itse vastuu omasta elämästään - myös omasta terveydestään.

On epärealismia kuvitella, että nykylääketiede ratkaisee joka ongelman. Ei ole yhdentekevää, miten käyttäydyn ruokapöydässä tai auton ratissa. Lääkärikopteri ei saa olla vahvistamassa harhakuvaa, että joka hätään on apu aina käden ulottuvilla. Ihmisellä on edelleenkin vain yksi henki.

Kumpi on suurempi sankari, kopterilääkäri, joka pelastaa hoitotoimilla infarktipotilaan hengen, vai sepelvaltimopotilas, joka tekee saman luopumalla ajoissa tupakasta ja maitorasvasta?

Laki potilaan oikeuksista asettaa potilaan hoidosta päättäjäksi. Päätöksen tekeminen edellyttää riittäviä ja oikeita tietoja. Siksi tarvitaan lääkäriä asioiden esittelijäksi.

Olen odottanut aikaa, jolloin potilaat alkavat yleisemmin kieltäytyä hoidoista, joiden merkitys elämänlaadun kannalta on kyseenalainen. Tämä olisi tärkeämpikin kysymys kuin aktiivinen eutanasia, josta kuitenkin keskustellaan enemmän.

Vaikuttaako asiaan se, että asian esittelijöinä on usein huipputekniikan tai lääketieteellisen tutkimuksen edustajia? Harvemmin potilaan ja hänen elämäntilanteensa pidemmältä ajalta tunteva omalääkäri on mukana näissä keskusteluissa.

Kirjoittaja on tarvasjokilainen terveyskeskuslääkäri.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.