Kirjoittajavieras-kolumni
Liisa Hyssälä:
Perusarvojen
aikaan

Olin luovuttamassa Tuomasmessun kolehdin tuottoa Tyksin lastenpsykiatriselle osastolle. Messun teemana olivat perhe ja lapset. Oli mahtavaa puhua kirkossa yli tuhannelle ihmiselle. Ajattelin, että kiireinen, koviakin arvoja korostava aika taitaa olla murtumassa. Perinteisillä arvoilla ja instituutioilla, kuten kirkolla, on vahvistuva paikkansa ihmisten elämässä. Perusarvot ja etiikan uusi tuleminen eivät ole paluuta menneeseen: ihmisillä on oikeus hakea kiinnekohtia nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Suomessa on onneksi edelleen ihmisiä, jotka todella välittävät lähimmäisistään. He ovat valmiita käyttämään aikaansa ja voimiaan omaistensa ja muiden lähimmäisten hyväksi. Tästä ovat esimerkkejä Ystäväpalvelu ja Mummon Kammarit sekä tuhannet omaishoitajat. Nämä ihmiset tekevät inhimillisestä ja julkisen talouden näkökulmista mittaamattoman arvokasta työtä. On järjetöntä, ettei julkinen valta juurikaan arvosta tätä työtä.

Mitä ovat ne perusarvot, joiden toivoisin olevan tulossa takaisin muotiin? Lyhyesti sanottuna niitä ovat esimerkiksi rehellisyys, toisen ihmisen kunnioittaminen ja ahkeruus. Näitä arvoja lapsille on kauan opetettu suomalaisissa kodeissa ja kouluissa. Elämässä on olemassa oikeita ja vääriä asioita. Hyvään elämään kuuluu sekä vapauksia että vastuuta toisista ihmisistä.

Välinpitämättömyys ja itsekkyys on saanut valtaa kovassa markkinataloudessa. Kiireinen elämä on katkaissut perinteisiä siteitä ja turvaverkkoja. Ihmisistä on tullut markkinavoimien ajopuita. Suomen vauraus on noussut yhteisöllisyydestä. Suomea on rakennettu yhdessä hyväksi maaksi elää ja asua.

Lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen on vakava merkki siitä, että elämän pelisäännöt ovat ainakin osalta ihmisistä hämärtyneet. Päävastuu lasten kasvatuksesta on perheillä. Yleinen arvojen hämärtyminen yhteiskunnassa on kuitenkin laajempi kysymys: ihannoimmeko liikaa väkivaltaa, kilpailua ja menestystä? Onko menestymisen pakko taakka myös perheille ja lapsille? Joskus tällaisen elämäntyylin jälkiä korjaa sairaalan osasto.

Jotakin on pielessä, kun parin viikon ikäisiä vauvoja viedään kunnalliseen päivähoitoon. Mielestäni näin pienen lapsen paikka on kotona. Ehkä äideillä ja isillä on kiire töihin. Syyt saattavat olla taloudelliset: Lapsiperheillä on velkaa ja menot ovat muutenkin suuret. Kilpailu työpaikoista on armotonta.

Asiat eivät syyllistämällä parane, vaan pienten lasten vanhemmilta olisi kysyttävä: "Miksi?" ja "Mitä pitäisi tehdä?" Perusarvoista lähtevät kestävät ratkaisut. Kalliit ja epäinhimilliset järjestelmät elävät tällä hetkellä osittain omaa elämäänsä. Ihmisten arkitodellisuus on jotakin muuta. Esimerkiksi työn, perheen ja opiskelun joustavaan vuorotteluun on vielä matkaa.

Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk).

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.