Pääkirjoitus 13.2. 1999:
Clintonin oikeudenkäynti
kääntyi lopulta farssiksi

Farssiksi meni Yhdysvaltain valtakunnanoikeuden yritys tuomita presidentti Bill Clinton ja panna hänet viralta. Asetelmat kääntyivät lopulta päälaelleen, kun syytetty alkoi näyttää voittajalta ja syyttäjät pelkäsivät poliittisen tulevaisuutensa puolesta. Syyttäjäpuolelle tulikin kiire panna piste koko prosessille.

Clinton selvisi historiallisesta oikeudenkäynnistä odotetusti ilman rangaistusta. Häntä syytettiin väärästä valasta sekä oikeuden estämisestä. Kummankaan syytteen taakse ei löytynyt senaatista vaadittavaa kahden kolmasosan enemmistöä. Syytteet hylättiin jopa odotettua selvemmin useiden republikaanien äänestettyä demokraattien rinnalla niitä vastaan.

Samoin kaatui demokraattien yritys antaa Clintonille muistutus "häpeällisestä käytöksestä". Symbolisella muistutuksella demokraatit olisivat halunneet osoittaa, että he eivät voi hyväksyä presidentin käytöstä, vaikka haluavatkin hänen jatkavan virassaan.

Juttu alkoi näyttää selvältä jo viikkoja sitten, kun viraltapanoa kannattavat republikaanisen puolueen edustajat alkoivat pelätä ääniensä puolesta ensi vuoden vaaleissa. Äänestäjien enemmistö kun ei ollut lainkaan valmis siirtämään presidenttiä syrjään, vaan piti koko seksiskandaalista syntynyttä soppaa lähinnä turhanaikaisena vouhotuksena, joka oli saatava loppumaan.

Clintonin suosio säilyi koko 13 kuukautta kestäneen jupakan aikana korkeissa lukemissa, vaikka hänen käytöksensä tuomittiinkin. Clintonin suureen suosioon vaikutti eniten se, että amerikkalaisilla meni samaan aikaan taloudellisesti hyvin. Sen rinnalla presidentin henkilökohtainen seksielämä ja sen seuraamukset eivät paljoa painaneet.

Seksiskandaali ja sitä seurannut oikeudenkäynti eivät tunnu heikentäneen Clintonin arvovaltaa myöskään ulkomailla. Ei siis näytä olevan mitään syytä, miksi Clinton ei voisi esiintyä edelleenkin aktiivisena kansainvälisellä näyttämöllä.

Jo ennen viisiviikkoisen oikeudenkäynnin päättymistä Yhdysvalloissa alkoi pohdinta siitä, mitä nyt seuraa. The New York Times ehti jo kertoa, että Clinton on raivoissaan senaatin syyttäjille ja aikoo kostaa pudottamalla republikaanit seuraavissa vaaleissa vähemmistöön senaatissa.

Vaalityötä Clinton varmasti tuleekin tekemään, mutta kosto tuskin on tällä hetkellä hänen päällimmäisiä ajatuksiaan. Kosto antaisi vain tekohengitystä tapahtumasarjalle, josta Yhdysvallat nyt haluaa kiihkeästi päästä eroon. Kaikkien kannalta parasta olisi varmasti antaa menneiden olla menneitä ja keskittyä työntekoon - ilman sen kummemmin voitonriemua kuin kostonhaluakaan.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.