Perinteitä on korostettava

Kimmo Mäkinen<br />Tarkkaavainen lukija huomaa, että kaupungintalon seinälyhtyjä on kuvamanipulaatiossa täydennetty Porthanin puiston pylväsvalaisimilla.
Kimmo Mäkinen
Tarkkaavainen lukija huomaa, että kaupungintalon seinälyhtyjä on kuvamanipulaatiossa täydennetty Porthanin puiston pylväsvalaisimilla.

Turun Sanomat kirjoitti viime keväänä sunnuntainumerossaan "Kaupungin valot" Aurajoen valojen suunnittelijoiden luovan "uutta kerrosta kaupunkihistoriaan. Historiaa ei ole tarpeen matkia valaisinten muotokielessä".

Suunnittelijoiden linjaus Aurajoen valaistuksessa on vähintäänkin pohtimisen arvoinen. Maisema on kulttuurihistoriallisesti maamme arvokkaimpia alueita. Turun katuja alettiin valaista vuonna 1805 öljy- ja talilyhdyillä, kaasuvalaistus otettiin käyttöön 1862, ja siitä luovuttiin vuonna 1929.

Sähkövalaistukseen siirryttiin vähitellen vuosisadan alkupuolella. Valurautaisten pylväslyhtyjen muotokieli oli kaunis, ja se paransi kaupunkikuvaa erityisesti Turussa ja Helsingissä.

Vuosisadan alkupuolen valtuuston varsin tiukkaa tyylitajua kuvaa se, että Aurajoen rannassa olevien ristikkorakenteisten, korkeiden, piispansauvapäisten pylväslyhtyjen asennusta lykättiin kolmella vuodella niiden rumuuden vuoksi.

Suomalaisten mielissä Turun kaupunkikuvan vahvuus on pitkän historian luomissa perinteissä. Meidän on syytä korostaa niitä, ja toimia vanhan palauttamiseksi silloin kun se on järkevää ja mahdollista. Vanhan kunnioittaminen voi osoittautua viisaaksi ratkaisuksi. Emme voi palauttaa vanhoja rakennuksia kovinkaan pienin ponnistuksin, mutta kadunkalusteilla ja vanhoja puisto- ja rakennusympäristöjä kunnostamalla voimme palauttaa osan kadonneesta menneisyydestä.

Menneen ajan henkeä palautetaan Vanhalle Suurtorille ja Kulttuurikeskuksen rakennuksiin. Hieno asia! Uusilla luomuksilla emme olisi voineet saavuttaa parempaa lopputulosta. Samaan tapaan tehdään myös muualla, jos on olemassa edellytykset.

Helsingissä kunnostettiin Esplanadin puisto 1800-luvun lopun asuun. Vanhoista penkeistä tehtiin uudet valumallit, pylväslyhtyjä lisättiin, ja puiston istutukset sekä niiden tukirakennelmat uusittiin. Kaupunginmuseon yhteyteen Sofiankadulle tehtiin katumuseo, johon on sijoitettu vanhat kadunkalusteet toimivia, viime vuosisadan kaasulyhtyjä myöten. Muutoin Helsingin arvokeskustan ulkovalaistus on tyylillisesti (HS 12.1.) levoton.

Turun vanhojen kulttuurimaisemien ympäristörakentamisen voisi toteuttaa niin, että luotaisiin yhteys menneeseen ja mahdollistettaisiin myös uusien kerrosten syntyminen. Merkittävien alueiden ympäristörakentamisen ratkaisujen tulisi silloin perustua ympäristön kulttuurihistoriaan. (Turun ja turkulaisten historiassa on varmasti vielä paljon arvokasta päivänvaloon tuotavaa.)

Uusien ratkaisujen, jotka koskisivat etupäässä joulu- ja muuta kausivalaistusta, toteutustapa ei olisi kiinteä. Asennusten tulisi olla irrotettavia tai valaisinrakenteiden piilossa, koska nykyaikaiset valaisinrakenteet eivät sovi Turun historiallisille paikoille.

Jouluvalojen vuosittainen esillepano tulisi nähdä muuttuvana prosessina, johon osallistuvat kaupungin kaikki tahot, erityisesti kaupunkimme ammatilliset oppilaitokset, joissa valaisutekniikka, muotoilu, piirtäminen, käsityötaidot ja sähkötekniikan opiskelu esittelisivät taitojaan kaupungin vuosittain järjestämissä jouluvalojen suunnittelukilpailuissa. Niin rakennettaisiin kaupunkimme tulevaa perinnettä ja kulttuurihistoriaa.

Markkinoinnissa asioita profiloidaan, jotta ne tulisivat halutuiksi. Turun kannattaisi harkita historiallisten paikkojensa palauttamista vuosisadan taitteen ajalliseen henkeen. Esimerkiksi kauppatorin vanhoilla valaisinkalusteilla ja kuusenhavuköynnöksillä ratkaistaisiin myös joulukaupungin torin elämyksellisyys kulttuurihistoriallisesti kestävällä tavalla.

Vanhan palauttaminen voitaisiin toteuttaa tuomiokirkon ympäristössä ja vaikkapa Eerikinkadulla Antintalon osuudella unohtamatta Aurajoen rantoja ja sitä reunustavia puistoja.

Profiloituminen on kaupungin markkinoinnin kannalta strateginen valintapäätös. Niillä kaupungeilla, joilla oma kulttuurihistoria on säilynyt tai se on uudelleen onnistuttu palauttamaan, on myös hyvä vetovoima vuodesta toiseen.

Turku voi tehdä asiassa varsin paljon maan vanhimpana kaupunkina. Pitkäjännitteisellä vanhojen miljöitten, puistojen ja kadunvarsien kunnostamisella voisimme saada kaupunkiimme arvokkaan miljöökokonaisuuden, jota aikaa myöten markkinoitaisiin maailmalle elämyksellisenä ja ainutlaatuisena kaupunkimme katu-, puisto- ja jokivarsimuseona.

Kimmo Mäkinen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.