Pääkirjoitus 5.2.1999:
Suomen huumeongelma
uhkaa räjähtää silmille

Huumeongelma on räjähtämässä suomalaisten silmille. 1990-luvulla ilmitulleiden huumetapausten määrä on kuusinkertaistunut. Turku ei muodosta poikkeusta tässä kehityksessä. Tilastot puhuvat synkkää kieltä. Viime vuonna huumeiden käyttötapauksia rekisteröitiin Turussa lähes 5000 enemmän kuin edellisenä vuonna eli 15137. Lisäys on hälyttävä.

Suomi ei tietenkään ole yksin huumeongelmansa kanssa. Huumeiden käyttö on lisääntymässä koko Euroopassa. Me täällä pohjoisessa kuljemme kovaa vauhtia kohti tilannetta, jossa monet huumeiden pahimmin saastuttamat maat jo ovat.

Suurimmassa vaarassa ovat 12-15-vuotiaat koululaiset, joilta puuttuu arviointikyky seurausten vakavuudesta. Käyttö aloitetaan yhä nuorempana ja viranomaisten havaintojen mukaan myös yhä useammin heti kovilla aineilla.

Huumeongelmaa on pyritty ratkaisemaan lähinnä valistuksella, mutta tulokset eivät ole olleet riittäviä. Nyt ovat viranomaiset, koulut sekä vanhemmat heräämässä vaatimaan järeämpiä keinoja.

Yhtenä mahdollisuutena ovat nousseet esiin vapaaehtoiset koululaisille järjestettävät huumetestit. Pakollisia testejä laki ei salli. Turussakin on järjestetty muutamia testejä ja toimintaa aiotaan jatkaa. Porissa suunnitellaan huumetestausta osaksi 8-9-luokkalaisten terveydenhuoltoa.

Esille on noussut myös radikaali ehdotus joka kodin huumetestistä, jolla kuka tahansa isä tai äiti voisi testata lastensa mahdollisen huumeiden käytön.

Pelkillä vapaaehtoisilla testeillä ei huumeongelmaa tietenkään ratkaista ja lisäksi niiden käyttöön liittyy monia pulmia. Laitteet eivät välttämättä ole luotettavia ja varsinkin tottumaton testaaja voi tehdä virheen, jonka seuraukset saattavat olla vakavat.

Pelkästään näiden puutteiden vuoksi huumetestejä ei kuitenkaan kannata heittää romukoppaan, sillä ne tarjoavat hyvän mahdollisuuden puuttua asioiden kulkuun heti käytön alkuvaiheessa eli silloin, kun ihmistä vielä voidaan auttaa.

Vaikka testaus voitaisiinkin suorittaa teknisesti luotettavasti, niin ongelmaksi jää vapaaehtoisuus. Lainsäädäntömme takaa kansalaisille tietyn koskemattomuuden. Tässä nousee esiin kysymys siitä, ovatko lakimme tältä osin ajan tasalla.

Lainsäätäjä ei ole aikanaan voinut nähdä tulevan huumeongelman vakavuutta ja sen synnyttämää rikollisuuden aaltoa. Tuskin hän on tarkoittanut, että suuren joukon nuoria ihmisiä on tuhouduttava pelkästään sen vuoksi että toteutuisi periaate "laki ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää".

Katseet kääntyvät poliitikkoihin, joita huumeidenvastaisessa taistelussa mukana olevat poliisit syyttävät saamattomuudesta. Kristillisen liiton hallituksen huumepolitiikkaa koskenut välikysymyshanke kuvaa tilannetta: kipeä ongelma politisoitui.

Olisi ilmeisesti naiivia kuvitella, että huumeongelma voitaisiin kokonaan pyyhkäistä olemattomiin. Sen laajuutta ja vaikutuksia voidaan kuitenkin rajoittaa merkittävästi. Tähän vaaditaan niin ennakkovalistusta, testejä, rangaistuksia, hoitomahdollisuuksia kuin huumausaineiden myynti- ja välittäjäportaan nujertamista. Poliitikkojemme on kuitenkin huolehdittava siitä, että lainsäädäntömme tukee tätä työtä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.