Perustuslain yksimielisyydestä
puuttuu enää Ahtisaaren kanta

Jo varhaiselta 1970-luvulta juontuva pyrkimys tasavallan valtiosäännön modernisoimiseksi on saavuttamassa huikean täyttymyksen, kun eduskunta hyväksyy perjantaina täysistunnon toisessa käsittelyssä uuden perustuslain sisällön.

Liioittelematta voi sanoa, että eduskunnassa tehdään historiaa. Vuosikymmeniä kypsytelty reformi siirtää Suomen kerta heitolla presidenttivallan ajasta eduskuntavetoiseen parlamentarismiin. Ja mikä merkille pantavaa, perinpohjaisista muutoksista sovittiin lopulta lähes yksissä tuumin.

Päätöksentekijäin täydestä yksimielisyydestä puuttuu enää presidentti Martti Ahtisaaren kanta. Hän ei ole suostunut millään tavalla kommentoimaan uudistusta, vaikka sen sisältö on ollut nähtävissä siitä asti, kun perustuslakivaliokunta hioi hallituksen esitykseen pienet, mutta merkittävät tarkistukset.

Yleisesti on arveltu, että vaikeneminen on presidentiltä myöntymisen merkki. Ahtisaaren eräät aikaisemmat elkeet muistaen johtopäätös voisi olla myös toinen.

Kun eduskunta vuonna 1994 antoi säädökset päätösvallasta EU-asioissa, presidentti saneli valtioneuvoston pöytäkirjaan eriävän tulkinnan. Sen nojalla Ahtisaari on tällä vaalikaudella itse päättänyt, milloin hän osallistuu EU:n kokouksiin ja milloin ei.

Eduskunnan tahtoa uhmannut menettely osoitti, että Ahtisaari on tarpeen tullen valmis hyvinkin sinnikkäästi puolustamaan presidentin asemaa. Perustuslain hyväksymättä jättäminen olisi tietysti äärimmäinen keino hankaloittaa tärkeän uudistuksen toimeenpanoa, eikä varmaan jäisi vaille poliittisia vaikutuksia.

Ahtisaari on kaiketi pannut merkille, miten hänen poliittinen taustavoimansa Sdp viime vaiheessa muutti suhtautumistaan. Vielä eduskuntakäsittelyn alkaessa sosiaalidemokraatit ajoivat kantaa, jonka mukaan presidentin keskeinen rooli hallituksen muodostamisessa tulisi säilyttää.

Valiokuntavaiheessa demarit antoivat selvästi periksi ja myöntyivät siihen, että presidentin valtaa karsitaan paitsi hallituskysymyksessä myös sotilaskäskyasioissa.

Olipa Sdp:n pehmentyneen linjan takana huoli puolueen menestyksestä eduskunta- tai presidentinvaaleissa, Ahtisaaren kannalta asetelma on entistä epäkiitollisempi.

Jos presidentti yrittää panna kapuloita uudistuksen rattaisiin hän saattaa ajaa itsensä pahasti poliittiseen paitsioon. Se ei olisi häävi vaihtoehto edes kansan suoraan valitsemalle valtion päämiehelle.

Parlamentarismia vahvistavan perustuslakiuudistuksen loppuun saattaminen on ennen kaikkea suurten puolueiden vastuulla. Ne ovat sitoutuneet toimimaan niin, että hanke hyväksytään riittävällä enemmistöllä vaalien jälkeisillä valtiopäivillä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.