Kirjoittajavieras-kolumni
Heikki Niittymäki:
Pitävätkö puolueet
lupauksensa?

On ollut miellyttävää todeta, miten kaikkien suurimpien puolueiden edustajat ovat tuoneet esille tulevien eduskuntavaalien tärkeimpiä teemoja, ja niissä kaikissa on ollut mukana perhe ja sen huomioon ottaminen tulevan vaalikauden aikana.

Viime vuosikymmeninä on perheen tärkeys haluttu tahallaan unohtaa. Sitä on pidetty sellaisena maaseudulta perintönä tulleena vanhana jäänteenä, jolla ei enää nykyisessä kaupunkilaistuneessa yhteiskunnassa ole merkitystä.

On tietysti vaikeaa, ainakaan nopeasti, saada perhettä siihen arvoon mikä sillä vielä oli viisikymmentäluvulla. Tätä ovat vaikeuttamassa rikkinäiset perhesuhteet, ja osittain tämän johdosta yksinhuoltajien määrän kasvu. Perheen alkuperäisenä tarkoituksena on tietysti ollut antaa niin henkinen kuin taloudellinenkin turvallisuus lapsille, ja tietysti mukaan pitää ottaa myös vanhojen suurperheiden vanhukset.

Pitää ottaa huomioon myös se, että käydyt sodat - tälläkin vuosisadalla niitä on koettu kolme - ovat paljon aiheuttaneet yksinhuoltajuuksia. Onkohan lapsen mielestä eroa siinä, onko esimerkiksi isän poissaolon syynä kuolema, niinkuin sota aiheuttaa, vaiko nykyisin niin yleinen avioero. Näillä molemmilla on varmaan yhtäläisyyksiä siinä mielessä, että molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista on ennen lopullista "poistumista" poissa kodista ainakin osittain.

Erona taas on tietysti se, että monasti ennen lopullista avioeroa lapset joutuvat elämään hyvinkin vaikeassa ilmapiirissä vanhempien erimielisyyksien takia. Sotien aikana tätä taas varmaan harvemmin tapahtui.

Ei yksinhuoltajuuden aina tarvitse olla lapsille haitaksi, siitähän on lukuisia todisteita. Historia tuntee paljon sellaisia talouselämässä ja politiikassa pitkälle päässeitä kansalaisia, jotka ovat kasvaneet yhden vanhemman ollessa huoltajana. Suurin vaikuttaja tietysti on se, millaiset suhteet lapsella tai lapsilla on tähän huoltajaan - äitiin, isään tai aivan vieraaseen huoltajaan. Luin jostakin juuri äskettäin erään ammattilaisen ohjeen siitä mitä lapset tarvitsevat; hän ilmaisi sen vain kahdella sanalla: rakkaus ja rajat.

Meillä on aivan liikaa surullisia todisteita siitä mitä seuraa, kun lapsilta puuttuvat nämä kaksi, rakkaus ja rajat.

Toivottavasti nyt eduskuntavaalien jälkeen yhteiskunta lunastaa lupauksensa ja parantaa lapsiperheiden taloudellista tilaa. Se on varmaan mahdollista, sillä se on vain tahdon asia. Rahaa kyllä löytyy jos vain tahtoa on. Toivottavasti nyt maaliskuussa valittavalla eduskunnalla ja seuraavan hallituksen ministereillä sitä on.

Raha ei tietysti aina ole perheonnen edellytys, mutta monasti se on välillisesti sitä luomassa.

Kirjoittaja on maskulainen eläkkeellä oleva teollisuustoimihenkilö.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.