Avainryhmien ahneus murentaa
sopimusjärjestelmän perusteita

Lennonjohtajien maanantaina alkanut lakko herättää jälleen kerran kriittisen kysymyksen avainryhmien asemasta työelämän sopimusjärjestelmässä. Onko oikein, että 250 ihmisen suuruinen ammattikunta voi ylimitoitettuja palkkavaatimuksia ajaessaan halvaannuttaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja niin kuin nyt tapahtuu.

Eniten lakosta kärsii kotimaan lentoliikenne, jonka vuoroista kyetään hoitamaan vain kymmenesosa. Ainakin alkuvaiheessa haittaa koituu myös postin kululle, ei vähiten Ahvenanmaan suuntaan.

Tilaus- ja ulkomaanlennot ilmailulaitos uskoo onnistuvansa hoitamaan tilapäisjärjestelyin jopa 80-prosenttisesti. Toisaalta mitä kauemmin selkkaus jatkuu sitä hankalammaksi tilanteen hallinta käy. Lentoyhtiölle jokainen päivä tietää lisää tappioita. Pelkästään Finnairin menetyksiksi arvioidaan 25 miljoonaa markkaa viikossa.

Lennonjohtajien maine ei ole työmarkkinoiden mairittelevimpia. Vaikka eilen käynnistynyt työtaistelu on lajissaan ensimmäinen valtakunnallinen, lakon uhkaa ammattikunnan muistetaan aina osanneen käyttää sumeilematta etujensa ajamiseen. Ja osaa näemmä edelleen.

Valtakunnansovittelijan perjantaina tekemä sovintoesitys olisi merkinnyt lennonjohtajien ansiotasoon kolmen vuoden aikana noin 12 prosentin nousua. Viime aikojen tupo-linjaan verrattuna tarjousta voi pitää suorastaan runsaskätisenä. Lennonjohtajien yhdistykselle se ei kuitenkaan riittänyt, vaikka alan kotimainen ansiotaso kestää jo nykyisellään hyvin kansainvälisen vertailun.

Säännöllistä kolmivuorotyötä tekevien lennonjohtajien ansiot ovat nyt keskimäärin 25 000 markkaa kuukaudessa. Se ei ole aivan huono korvaus ammattityöstä, johon pätevöidytään puolentoista vuoden koulutuksella - yhtään vähättelemättä tehtävän vastuullisuutta, vaativuutta ja stressaavuutta.

Lennonjohtajat itse ovat viitanneet amerikkalaistutkimukseen, jonka mukaan vain presidentti ja kolme muuta ammattiryhmää tekevät USA:ssa heitä stressaavampaa työtä (TS 26.1.). Kiintoisaa olisi tietää, päteekö tutkimustulos myös esimerkiksi Joensuun, Vaasan ja Ivalon lennonjohtotornien hektiseen ilmapiiriin.

Helsinki-Vantaa on lennonjohdon tehtävien kannalta varmasti kansainvälistä tasoa, mutta myös suomalaisittain poikkeus. Ammattikunnan kokonaistyöoloilla on mahdoton perustella mammuttimaisia vaatimuksia, joita työntekijäpuoli nyt yrittää lakon voimalla ajaa läpi.

Kertoman mukaan yli 20 prosentin ansion korotusten lisäksi lennonjohtajien yhdistys havittelee kaikille jäsenilleen vapaata autoetua, koska työajat edellyttävät käytännössä oman auton käyttöä. Perustelu osoittaa, miten kauas arjen arvostelukyvystä pienen erityisryhmän edunvalvojat ovat loitonneet.

Yhtä kaukaa haetulta kuulostaa lennonjohtajien väite, jonka mukaan nykyinen palkkataso aiheuttaa ammattilaisten maasta paon. Eiköhän aivovienti kuuluu ongelmiin, joiden murehtimisen työntekijäpuolen on uskottavampaa jättää työantajan huoleksi.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.