Pääkirjoitus 30.11.1998:
Kurdijohtajasta syntyi selkkaus

Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrian alueella asuvat yli 20 miljoonaa kurdia ovat maailman suurin kansanryhmä ilman itsemääräämisoikeutta. Viime viikkoina Eurooppaa häkellyttäneen kurdijohtaja Abdullah Öcalanin Kurdien työväenpuolue PKK perustettiin parantamaan kurdien asemaa. Kurdeilla ei ole ollut Turkissa minkäänlaisia vähemmistön oikeuksia huolimatta siitä, että heitä asuu maassa toistakymmentä miljoonaa.

Neljätoista vuotta sitten Öcalanin vasemmistolainen PKK otti väkivallan aseekseen ajaessaan kurdeille itsenäisyyttä. Turkki on vahvoine armeijoineen vastannut PKK:n yrityksiin massiivisilla voimatoimilla.

Turkille Öcalan on terroristi, jonka katsotaan olevan vastuussa kaikkien vuosien varrella kuolleiden 30000 ihmisen hengestä. Useimmille kurdeille hän on kansallissankari.

Saksa, jossa asuu noin 400000 kurdia yli kahden miljoonan turkkilaisen joukossa, antoi Öcalanista joitakin vuosia sitten etsintäkuulutuksen ja kielsi PKK:n Saksassa tapahtuneiden väkivallantekojen vuoksi.

Abdullah Öcalan on oleillut Syyriassa lokakuun alkuun saakka, jolloin hän joutui pakenemaan maasta Turkin painostuksen vuoksi.

Kurdijohtaja matkusti Moskovan kautta Roomaan vajaa kolme viikkoa sitten. Sen jälkeen ristiriitaiset näkemykset hänen kohtelustaan ovat järkyttäneet Italian ja kovaan painostukseen ryhtyneen Turkin välejä, niiden Nato-kumppania Saksaa sekä EU:ta ja kuohuttaneet kymmeniä tuhansia eri puolilla Eurooppaa asuvia kurdeja ja turkkilaisia.

Turkki haluaa PKK:n johtajan Turkkiin oikeuteen. Italia ei lakiensa nojalla voi luovuttaa Öcalania Turkkiin, maahan, jossa on voimassa kuolemantuomio. Italian pettymykseksi Saksan uusi hallitus päätti, ettei se pyydä Öcalanin luovutusta Saksaan. Omalaatuista ja kotimaassa pelkurimaiseksi arvosteltua ratkaisua perusteltiin uhalla, että Saksassa syntyisi vakavia levottomuuksia kurdijohtajan vuoksi.

Italia ja Saksa yrittävät nyt yhdessä ratkaista umpisolmuun ajautunutta tilannetta.

Viikonvaihteessa Saksa ja Italia ilmoittivat tekevänsä kaikkensa saadakseen kurdijohtajan oikeuden eteen, etsivänsä rauhanomaista ratkaisua Turkin kurdien tilanteeseen ja tuovansa Turkin lähemmäksi EU:ta.

Oikeudenkäynnistä ja rauhanomaisen ratkaisun etsimisestä on kuultu vakuutteluja aiemminkin viime viikkoina. Uutta oli, että EU:n kaksi suurta jäsenmaata lupasivat lähentää EU:n ja EU:hun kuumeisesti mutta tähän saakka turhaan pyrkineen Turkin välejä. Turkin mahdollisen EU-jäsenyyden esteitä on ollut nimenomaan kurdien epäinhimillinen kohtelu.

Selkkauksessa on ollut onnetonta, että vaikka Turkin, Italian ja Saksan pompottelu kurdijohtajalla on saanut paljon ja kirjavaa julkisuutta, Eurooppa ei vieläkään ole ollut kiinnostunut kurdien kannalta olennaisimmasta eli heidän surkeasta tilanteestaan.