Taloustieteilykään ei ratkaise ongelmia

Aki Koponen kirjoitti 16.11 TS:n mielipidesivuilla liberalismista joukon ajatuksia, jotka vaikuttivat kovin yksipuolisilta kun taas Veikko Reinikainen tyytyi 20.11 analysoimaan omasta näkökulmastaan globalisoitumiseen kohdistuneita kriittisiä puheen vuoroja, jotka hän usein tyytyi leimaamaan asiantuntemattomien henkilöiden mielipiteiksi.

Liberalismin käsitys ihmisestä ja kaikesta muustakin elävästä on, että olennoilla on oikeus käyttää toisiaan hyödykkeellisinä ominaisuuksina ja välineinä tavoitellessaan omaa onneaan. Tällöin on jo asetettu tietyt arvot paljon sitovammin kuin Koposen arvostelemassa demokratiassa, jossa sentään jokainen yksilö voi antaa mielipiteensä kustakin päätettävästä asiasta. Liberalismissa ei oteta huomioon, että ihmisten yhteys toisiinsa ja luontoon on huomattavasti syvempi kuin se, että yksilöt olisivat pelkästään omia etuja ajavia olentoja, minkä pohjalle kaikki yhteisöllinen sopiminen rakentuisi.

Kun yksilöt ja yhteisöt saavat polkea toisten omaan elämän piiriin kuuluvia (ei välttämättä omistukseen liittyviä) oikeuksia aina omien mahdollisuuksiensa mukaan, kasautuu valta (raha) suppeamman, alati pienenevän ryhmän käsiin. Tässä tapahtumassa ei liberalistien mukaan ole mitään väärää, koska heille pääasiaksi jää, että omaisuus on vaihtanut omistajaa markkinoiden määräämällä epäyksilöllisellä tavalla. Näiden seikkojen vuoksi en näe liberalismia moniarvoisuutta, suvaitsevuutta ja yleistä yksilönvapautta tukevana ideologiana.

Myös kansantaloustieteen professori Veikko Reinikainen oli huolestunut vapaakaupan ja globalisoitumisen saamasta kritiikistä. On hyvin paljon todistusaineistoa siitä, miten raha ja valta jäävät globalisoituvassa vapaakaupassa yhä pienenevän piirin käsiin. Kuitenkaan Reinikainen ei ota huomioon sitä seikkaa, että vaikka maailmanmarkkinoille on tullut jatkuvasti uusia tärkeitä toimijoita" ovat silti näiden toimijoiden voitot jakautumassa yhä harvenevien ihmisten taskuihin maailman enemmistön jatkaessa selviytymiskamppailuaan. Jokainen voi myös muodostaa oman amatööriajattelijan" mielipiteen siitä, että vuonna 93 - 95 sadan suurimman yhtiön liikevaihto nousi 26 pros. kun niiden työllistämä työvoima väheni 4 pros.

Vuosisatamme lopun kiihtyvä globalisoituminen jatkaa kolonisaation perintöä, jossa esim. kehitysmaiden kahvinpoimijat joutuvat työskentelemään nälkäpalkalla. Näin vapaat markkinat" todellisuudessa pakottavat kahvinpoimijat korjaamaan mahdollisimman halpaa kahvia sellaisin ehdoin, joilla emme itse olisi valmiit tätä työtä vapaaehtoisesti tekemään.

On vain retorista puhetta puhua globaalisen köyhyyden" ongelmasta ja maapallon ihmisten yhteisestä kohtalosta" niin kauan, kuin jatkamme yksipuolista riippuvuussuhdetta köyhiin ns. halpatyövoiman muodossa. Tämänhetkinen liberalistinen globalisoituminen ei auta köyhiä muuta kuin vahingossa monikansallisten yritysten spekulatiivisten pääomien virratessa vapaasti pois todellisen tuotannon lähdealueilta.

Mikko Aaltonen
vapaaehtoistyöntekijä