Kirjoittajavieras kolumni:
Pakkohuutokauppa ei
paranna työllisyyttä

Kokoomus ja Suomen keskusta ovat ryhtyneet kilpailemaan siitä, kumpi ensin ehtii vuosisatamme alun työmarkkinakäytäntöön. Väinö Linnan Pohjantähdessä kuvaamaan Töyryn isännän ja hänen ruokapalkkaisten renkiensä aikakauteen.

Vaalikentillä nyt myytävänä oleva tavara on molemmilla sama. Konservatiivipuolue kokoomus haluaa suosia järjestäytymättömyyttä ja villiä menoa työmarkkinoilla. Kepun viimeinen "työreformihuuto" kilpailee kokoomuksen työelämälakien "uudistushuudon" kanssa. Se on nerokas poliittinen dominojärjestelmä, joka pitkän päälle ajaisi palkat ja työehdot alas.

Keskustan esitys merkitsisi sitä, että ensin yritettäisiin sopia "kahden kesken" ja jos se ei onnistu, niin sen jälkeen turvauduttaisiin yleisiin sopimuksiin. Satojen tuhansien työnhakijoiden olosuhteista "sopiminen" epäilemättä sujuisi eräillä työpaikoilla, mutta johtaisi samalla yritysten väliseen epäterveeseen kilpailuun.

Palkkojen ja työehtojen polkukilpailun aloittaisivat ne yritykset, jotka jo nyt lyövät laimin yhteiskunnalliset velvoitteensa. Hyvät yritykset olisivat aikaa myöten myös pakotettuja samaan oravanpyörään ja työvoiman polkuostoon.

Tämän vuoden aikana alkavista työsuhteista lähes miljoona kappaletta on epätyypillisiä, turvattomuutta ja tulevaisuudettomuutta aiheuttavia työsuhteita. Työsuhteen epävarmuus heikentää työhön sitoutumista, vähentää tuottavuutta ja heikentää työn laatua. Pysyvät työsuhteet olisivat työnantajankin etu, mutta ideologisessa vimmassa niistä halutaan päästä kokonaan eroon. Tällä menolla yhteiskunnan sosiaalikustannukset lisääntyvät ja uhasta aiheutuva työuupumus kasvaa entisestään.

Esitän kaksi konkreettista toimenpidettä, jotka parantaisivat ratkaisevalla tavalla työllisyyttä välittömästi.

1. Palkan sivukulujen eli välillisten työvoimakustannusten vähentäminen tai kokonaan poistaminen uutta työllisyyttä luovalta pienyrityssektorilta. Syntynyt kustannustaakka sälytettäisiin pääomavaltaisille suuryrityksille.

2. Suora vastikkeellinen marginaalituki, joka suunnattaisiin uutta työllisyyttä luovaan yrityssektoriin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi olisi todellinen köyhyyden poistamisen ohjelma.

Puolen miljoonan ihmisen työttömyys maksaa vuodessa 120 miljardia markkaa. Jos tämä miljardivirta suunnattaisiin, kuluttavan työttömyyden sijasta, tuottavaan työllisyyteen, voitaisiin nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ratkaista julkisen talouden nettokokonaiskuluja lisäämättä.

Uuden työllisyyden avaimet ovat yhden ja muutaman työntekijän yrityksissä. Ne luovat nettolisätyöpaikkoja. Jos työttömyyteen uppoavia rahoja ei suunnata suoraan ja vastikkeellisesti sinne, voidaan jättää hyvästit täystyöllisyystavoitteelle.

Kirjoittaja Heikki Rinne on kansanedustaja (sd) ja eduskunnan työasiainvaliokunnan jäsen.