Kirkon kulmalta kolumni:
Kuukausi jouluun

Kirjoittaja Petri Kvist on perheenisä ja terveyskeskuslääkäri.
Kirjoittaja Petri Kvist on perheenisä ja terveyskeskuslääkäri.

Tästä se joulunaika taas alkaa. Joulumyyjäisiä, ruuhkia tavarataloissa, salaisuuksia, rahanmenoa ja joululauluja. Jopa yleensä varsin tyhjissä kirkoissa on jouluna täyttä ja lapsiakin on mukana paljon. Ihmisiä kiinnostavat "Kauneimmat joululaulut" ja joulunpyhien hartaustilaisuudet. Joulua odotellessa me annamme tunteillemme enemmän tilaa.

Tuleva kuukausi lienee pappien kiireisintä aikaa vuodessa. Uutta sanottavaa on vaikeaa enää keksiä lähestyttäessä varsinaisia joulupäiviä, näin oletan.

Muutamia vuosia sitten nyt eläkkeelle jäävä arkkipiispamme piti jouluaatonhartaudessa loistavan vuorovaikutteisen puheen tai saarnan, jossa käytiin läpi tuttua Enkeli taivaan -virttä. Kirkkoväki sai osallistua puheeseen veisaamalla välillä läpikäytyjä tai tulevia säkeistöjä. Mielestäni tunnelma oli niin jouluinen kuin vain kansallispyhäkössämme voi olla. Ihmiset tulivat kohdatuksi. Tosiasia on, että tuollaisia tilanteita kokee kirkoissamme vain harvoin.

Kohtaaminen ei voi olla aito, jos kieli on vieras. Olen itse teologiperheen kasvatti ja minulla pitäisi olla edellytyksiä ymmärtää pappien maallikoille puhumaa kieltä. Silti kuulen vain harvoin teologin pitämää hartauspuhetta tai saarnaa, jonka kielimaailman kokisin ymmärtäväni hyvin.

Vaikka paras tapa lähestyä seurakuntalaista onkin henkilökohtainen kontakti, niin muitakaan tapoja ei pidä väheksyä. Olen aina kannattanut ennakkoluulotonta mainontaa kirkollisissakin yhteyksissä. Muistelen edelleen Pipliaseuran näkyvää ja palkittua kampanjaa uuden raamatunkäännöksen ilmestyttyä.

Kuukausi sitten meitä aktivoitiin äänestämään seurakuntavaaleissa mainoskampanjalla, joka näkyi sekä televisiossa että tienvarsissa. Jotain jäi kuitenkin pahasti kesken. Tämänhetkinen kotiseurakuntani on jäänyt minulle vielä varsin vieraaksi. En tiennyt kenestäkään ehdokkaasta etukäteen mitään, enkä todellakaan kokenut voivani äänestää henkilöä ainoastaan ammatin ja mahdollisen puoluekannan perusteella.

Nämä kaksi asiaa eivät kerro mitään ihmisen mahdollisesta sitoutumisesta herätysliikkeeseen tai monesta muusta mielestäni olennaisesta asiasta, jotka vaikuttavat henkilön päätöksiin seurakunnan toimintaa kehitettäessä ja taloudesta päätettäessä.

Soitin monia puheluita lähipiirini ihmisille, jotta olisin saanut edes jotain taustatietoja ehdokkaista. Saalis oli niukka. Tiedotuksen vaillinaisuuden lisäksi alustavasti ajateltu pinssien jakaminen äänestäjille tuntui oudolta. Kynttilä tai kahvitarjoilu olisi ollut parempi vaihtoehto. Itse mainoskampanja oli ihan hyvä ja nousihan se äänestysprosenttikin.

Jouluruuhkissa tulemme varmasti törmätyksi, mutta toivottavasti tulemme myös aidosti kohdatuksi seurakunnissa, työpaikoilla tai ystävien keskuudessa. Käykää katsomassa lapsienne kanssa kirkkojemme seimiä, jotta Jeesusta ei sekoitettaisi joulupukkiin. Lelumainosten lisäksi lukekaa tai käykää kuuntelemassa jouluevankeliumi. Unohtakaa hetkeksi järki ja ajatelkaa sydämellänne.