Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni:
Maailman avaajat

Suomen sotien jälkeinen kansainvälistyminen on tapahtunut rajulla vauhdilla. Pieni, syrjäinen, kielimuurin takana oleva maa on noussut poliittisesti maailman mahtavien tasavertaiseksi kumppaniksi ja nostanut samalla elintasonsa ennenkokemattomiin korkeuksiin.

Tähän ei olisi päästy ilman määrätietoista poliittista ja taloudellista päätöksentekoa. Se ei olisi ollut mahdollista demokratiassa ilman, että kansa on ymmärtänyt kansainvälistymisen pakon. Siihen taas tarvitaan tietoa, jonka välittämisessä joukkoviestimillä on keskeinen rooli.

Ulkomaan uutiset ovat olleet aina suosittua lukemistoa, tämänkin päivän nuoret nostavat ne korkealle arvostuksissaan. Sähköisissä viestimissä, varsinkin televisiossa, ulkomaan tapahtumat syrjäyttävät usein jopa oman kotimaan asiat. Yksi syy on siinä, että televisio tukeutuu kuvaan. Sitä saa helpommin Manilasta kuin Multialta, jolloin sekunnit täyttyvät kansainvälisellä kuva-aineistolla.

Kansainvälisten tapahtumien ymmärtämiseksi on tärkeää, että tietotoimistojen aineiston lisäksi meillä on myös omia silmiä ja korvia maailmalla tulkitsemassa tapahtumia.

Suomalaiseen arvomaailmaan tukeutuvan kirjeenvaihtajaverkoston ylläpito maailmalla on kallista puuhaa. Siihen ovat kyenneet lähinnä Helsingin Sanomat ja Yleisradio ja maakuntalehdistä Turun Sanomat, jolla on ollut perinteisesti oma kirjeenvaihtaja Tukholmassa. Tällä vuosikymmenellä TS on tehostanut Euroopan seurantaa perustamalla toimipisteet Brysseliin ja Berliiniin ympäri maailmaa toimivan suomalaisen avustajaverkostonsa ytimeksi.

Tavoitteena on jatkuvasti monimutkaistuvan maailman kehityksen seuranta ja selittäminen lukijoittemme ja maakunnan hyväksi. Maailma, joka tuntuu pyörivän pelkästään markkinavoimien ehdoilla hämmentää kansalaisia.

Globalisaatio, maapalloistuminen, olisi käännettävä uhkasta mahdollisuudeksi. Hallitusten kykyä ohjata kehitystä olisi vahvistettava. Tuntuu siltä kuin hallitukset joutuisivat tekemään samat päätökset riippumatta siitä, ketkä kulloinkin roikkuvat vallankahvassa. Erityisesti EU-jäsenyytemme edellyttää entistä parempaa kumppaneittemme ja Euroopan elämän ymmärtämistä.

Itsenäistä päätöksentekoa rajaavista reunaehdoista ehkä vaarallisin liittyy odotusarvoihin. Tämä pörssimaailman piirre on valtaamassa myös mediaa, jossa journalismin kärki kohdistuu entistä enemmän odotuksiin.

Kun joukkoviestimille aikaisemmin riitti tapahtuneen kuvaus, nyt haetaan jo ennakkoon vastauksia kysymyksiin, mitä tulee tapahtumaan, miksi näin käy ja mitä siitä seuraa. Esimerkkinä pankkimaailma, jossa eri vaihtoehdot alan Pohjoismaisista järjestelymahdollisuuksista on käyty läpi julkisuudessa moneen kertaan. Tapahtui alalla mitä tahansa, voi media kerskua jo kertoneensa sen.

Taloudellinen maailma muuttaa siis myös tiedotusvälineiden henkistä ilmastoa. Media rakentaa kansalaisille jo lukujärjestyksen tulevien tapahtumien varjolla. Televisio julkaisee tämän päivän ja huomisen kalenteria, lehdet viikolla odotettavissa olevien tapahtumien luetteloa.

Kun tähän lisätään nettimaailman läpinäkyvyys ja sähköisessä viestinnässä digitalisoinnin mukanaan tuoma satojen ja tuhansien kanavien kakofonia, tulee luotettavuus kärsimään nopeuden ja määrän kustannuksella.

Näitä asioita pohdittiin vanhojen muistelun ohella Yleisradion koolle kutsumassa kirjeenvaihtajatapaamisessa kuluneella viikolla. 59 nykyistä ja entistä radiolle ja televisiolle maailmalta raportoinutta toimittajaa kertasi kokemuksiaan. Ne ulottuivat Ville Zilliacuksen sodanaikaisesta Tukholmasta Sinikka Artevan tämänpäivän Pekingiin.

Väliin mahtuu monta suomalaisten maailmankuvaa avartanutta olohuonetuttua; Erkit Arni, Karjalainen ja Toivanen, Pasi Rutanen, Pertti Salolainen, Lieko Zachovalova, Mirja Bolgar ja monet muut.

Suurin osa meistä osallistujista tuli 1960-luvulta ja sen jälkeiseltä ajalta, jolloin Yle rakensi nykyisen ulkomaan kirjeenvaihtajaverkostonsa.

Tilaisuuden alustuksista mainitsen vuosien 1951-53 Lontoon kirjeenvaihtaja Max Jakobsonin analyysin toimittajan ja diplomaatin roolieroista. "Toimittajan rooli on raportointi, diplomaatin teeskentely ja hurskastelu. Me voimme hoitaa teeskentelyn, ruotsalaiset hurskastelun", lohkaisi Jakobson.