Pääkirjoitus 27.11. 1998:
Terveyskulujen isot vaihtelut
eivät selity hoidon tasoeroilla

Tuore tutkimus suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannuksista osoittaa edelleen suuria eroja eri paikkakuntien välillä. Vaikka säännöllisin väliajoin toistettava vertailu antaakin tarkkaa tietoa 11 kaupungin terveydenhuollon menoista, se ei sinänsä kerro mitään esimerkiksi hoidon laadusta tai jonojen pituudesta.

Tämänkaltaisella Kuntaliiton tutkimuksella voidaan tietysti osoittaa muutokset eri kaupunkien terveysmenoissa asukasta kohti laskettuna ja samalla kertoa veronmaksajille, miten heidän varojaan käytetään.

Turkulaisesta näkökulmasta on ilahduttavaa, että kaupunki on parantanut sijoitustaan viime vuosina niin, että se uudessa vertailussa on jo kolmanneksi halvin 6 001 markan asukaskohtaisilla menoillaan, edellään niukasti vain Tampere ja Lahti.

Kalleinta päätä hallitsevat edelleen Oulu, Helsinki ja Kuopio. Oulu peräti yli 1300 markkaa Turkua kalliimpana.

Tutkimus ei juurikaan vastaa kysymykseen, onko hoito esimerkiksi kalliissa Oulussa parempaa kuin huomattavasti halvemmassa Turussa. Ei myöskään siihen, onko Turku laiminlyönyt joitakin keskeisiä terveydenhuollon aloja painaakseen kustannukset mahdollisimman alas.

Helsingin pysyminen kaupunkilistan kalleimmassa päässä johtunee isolta osalta terveydenhuollon laitosvaltaisuudesta ja erityisen pitkien hoitojaksojen runsaudesta.

Voi vain olettaa, että Turussa on viime vuosina onnistuttu terveydenhuollon rakenteiden kehittämisessä ja alan tehokkuuden nostamisessa. Myös se tiedetään, ettei Turku ole ajanut alas mitään sellaisia terveydenhuollon palveluja, joita muissa kunnissa on saatavissa. Oma osansa myönteiseen lopputulokseen on todennäköisesti myös onnistuneella henkilömitoituksella.

Mitä toimivampia kokonaisuuksia terveydenhuollon kenttään kyetään luomaan, sen alemmaksi saadaan kulut painetuksi.

Turun taloudellinen asema on kuitenkin kokonaisuudessaan vielä pahimpien lamavuosien jäljiltä sellainen, ettei kaupungilla ole varaa jäädä ihailemaan terveydenhuollon kustannusten painumista alle isojen kaupunkien keskiarvon.

Päinvastoin edelleen on tarvetta kehittää rakenteita ja tehostaa palveluja tarjoamista, jotta menot voidaan pitää entistäkin paremmin kurissa.

Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että Turku on taloudellisessa mielessä panostanut onnistuneesti kotipalveluun ja avohoitoon. Erityisesti vanhustenhoidon kulut laskevat kotipalvelun ja avohoidon lisääntyessä. Näillä lohkoilla varmasti on parantamisen varaa jatkossakin ja varsinkin erikoissairaanhoidon kehittämisessä.

Enin osa terveydenhuollon ongelmista on edelleen peräisin menneistä ratkaisuista. Olemassa olevan sairaalan sulkeminen on vaikeaa tämän päivän Suomessa, vaikka sen korvaaminen muilla järjestelyillä olisi niin taloudellisesti kuin hoidollisestikin edullista.