Globalisoitumisessa epäterveitä piirteitä

Veikko Reinikainen tarttui (TS 20.11.) globalisaatiota kritisoineen David Kortenin ajatuksia esitelleeseen aliokirjoitukseemme (TS 13.11.). Reinikaisen argumentointi edustaa sitä perinteistä talousrationalismia, jota Korten on kritisoinut.

Reinikainen ihmettelee, mitä arvosteltavaa globalisoitumisessa on, kun sen ansiosta monet maat ovat kehittäneet talouttaan. Korten korostaa niitä yhä selvemmin näkyviä haittoja, joita hillitsemätön globalisaatio on aiheuttanut. Reinikaisen väittämästä poliittisesta kiihkosta ei Kortenin tapauksessa voida kuitenkaan puhua. Hän nojautuu tosiasioihin, joita talousrationalistit eivät tunnista. Onko muuten epäkohtien osoittaminen enemmän poliittista kuin niiden kieltäminen? Reinikainen viittaa sosialismin haamuun. Kysymys ei ole sosialismista vaan siitä, miten markkinatalous voisi toimia ihmisen ja luonnon ehdoin.

Reinikainen väittää, ettei köyhyyden ongelma kiinnosta Kortenia. Korten kuitenkin korostaa, että globaalit yhtiöt ryöstöviljelevät niin luontoa kuin sosiaalisia rakenteitakin ja köyhdyttävät suuria enemmistöjä. Reinikaisen havaitsema piittaamattomuus näyttääkin kytkeytyvän juuri talousrationalistien arvomaailmaan. Nämähän uskovat, että kun sijoittajien ja yhtiöiden edut turvataan, köyhyys häviää samalla. Näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Reinikainen ei näe vallitsevaa elämäntapamaterialismia, eikä tieteen ja talousajattelun materialismia. Tämä likinäköisyys perustunee siihen, että hän ei nojaa missään määrin etiikkaan, vaan taloustieteen idealisoituun käsitteistöön, joka on ottanut hänen maailmankuvassaan moniulotteisen elämismaailman paikan.

Arvofilosofointi ei tosiaan auta köyhiä, mutta Reinikaisen olisi hyvä muistaa, että etiikka on elämämme ankkuri, ja sen tulisi olla myös talousajattelun perusta. Vapaan markkinatalouden isä Adam Smith ei ollut ekonomisti vaan moraalifilosofian professori. Hän katsoi, että vapaiden markkinoiden eettinen perusta on siinä, että henkilön, joka haluaa hyötyä markkinoiden eduista täytyy olettaa muilta vastuullisuutta ja olla myös itse vastuullinen teoistaan. Markkinatalouden perusta ei siis ole Smithin mukaan markkinoiden vapaudessa, eikä talous ylipäänsä ole arvovapaa elämän alue.

Nykyiset ekonomistit erehtyvät olettaessaan malliensa edustavan arvovapaata tiedettä. Tähän liittyy myös usko asiantuntijavaltaan, jota Reinikainenkin ihailee. Hän tuomitsee maallikot ja katsoo, että elämämme ymmärtäminen edellyttää syvällistä perehtymistä kansantaloustieteeseen. Sieltä ei kuitenkaan löydy eväitä tämän päivän globalisoinnin ongelmien ratkaisemiseen. Kysymys on ihmisten elämästä, ei pelkästä taloudesta.

Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu

Jyri Puhakainen
filosofian dosentti
Tampereen yliopisto