Pääkirjoitus 26.11. 1998:
Kannustinloukkujen purkamista jatkettava verojen alentamisella

Paavo Lipposen hallitus havahtui vuonna 1996 huomaamaan, että suuri osa suomalaisista elää kannustinloukuissa. Erilaisia loukkuja ryhdyttiin ponnekkaasti purkamaan ja työnteon kannattavuutta kaikissa oloissa ylistämään. Veronmaksajain keskusliiton tuore selvitys osoittaa, että loukkujen purkamisesta on pidetty enemmän ääntä kuin saavutettu kelvollisia tuloksia.

Vaikka loukkuja joillakin lohkoilla onkin onnistuttu jonkin verran purkamaan, tekee yhteiskunta kuitenkin yhä liian usein omatoimisen lisätulojen hankkimisen taloudellisesti täysin kannattamattomaksi. Toisin sanoen työnteko ei pysty vieläkään kilpailemaan riittävästi erilaisten yhteiskunnan maksamien tukien kanssa.

Vaikka perheen palkkatulot nousisivat, käteen jäävä osuus ei silti monissa tapauksissa nouse juuri ollenkaan tai nousee vain suhteettoman vähän. Tulonlisäys tai osa siitä menee yhteiskunnalle verojen kiristymisen myötä.

On selvää, että tällaisessa tilanteessa perheelliset ihmiset arvioivat kokonaan yhteiskunnan tukiverkkojen varaan jäämisen mielekkäämmäksi kuin mahdollisesti tarjolla olevan työn vastaanottamisen.

Veronmaksajien tutkimuksen mukaan parhaiten kannustinloukkuja on lieventänyt toteutettu päivähoitomaksujen uudistus. Nämä maksut määräytyvät nykyisin jokseenkin suoraan suhteessa perheen tuloihin eivätkä nouse hyppäyksenomaisesti portaittain, kuten vielä pari vuotta sitten.

Kannustinloukkujen poistamista jatkettaessa tulee seuraavaksi harkita varsinkin päivähoitomaksujen tulosidonnaisuuden poistamista.

Pahimmassa kannustinloukussa joutuvat elämään perheet, joiden toinen aikuinen saa työmarkkinatukea, samoin yksinhuoltajat. Progressiivinen verotus aiheuttaa muun muassa sellaisen tilanteen, että tulojen määrä kasvaa vain noin 500 markkaa, vaikka ansiotulot nousisivat 6000 markasta 12000 markkaan. Tällainen järjestelmä ei kannusta ainakaan työntekoon.

Veronmaksajien keskusliitossakin on huomattu, että kannustinloukkujen poistamisesta puhuminen on poliitikoille jotenkin vaikea asia. Parin vuoden takaisen liikkeelle lähdön jälkeen ei ole tapahtunut juuri mitään merkittävää tällä saralla. Vain asiaan liittyvästä kansalaispalkka-asiasta jaksaa joku poliitikko silloin tällöin viritellä keskustelua.

Nykyinen eduskunta onkin jo tehnyt kannustinloukkujen poistamisessa sen, mihin se pystyy. Ensi maaliskuussa valittavalle uudelle eduskunnalle jää kuitenkin vielä runsaasti tehtävää ennen kuin työnteko kannattaa Suomessa paremmin kuin yhteiskunnan tukien varaan jääminen.

Loukkujen poistaminen liittyy yleiseen veroasteen keventämiseen. Ilman verotuksen muutoksia on turha toivoa työn kannattavuuden paranemista.