Pääkirjoitus 25.11. 1998:
Sairaan ja väsyneen Jeltsinin olisi jo aika luopua virastaan

Venäjän presidentti Boris Jeltsin tuskin on pitkään aikaan tervettä päivää nähnytkään, vaikka hänen lähimmät avustajansa yhä uskottelevat itselleen ja muille presidentin olevan edelleen työkykyinen. Viime kuukausina Jeltsin on joutunut perumaan matkan tai tapaamisen toisen toisensa jälkeen, mutta johtopäätöksiä sairaan ja väsyneen presidentin tilasta ei ole kyetty tekemään.

Pääministeri Jevgeni Primakov on joutunut ottamaan vastuulleen lähes kaikki presidentinkin tehtävät, vaikka hänellä on kädet täynnä työtä maan surkean taloudellisen tilanteen korjaamisessakin.

Yhtenä uutena osoituksena siitä, ettei Venäjän johtaminen enää ole kunnolla kenenkään hallinnassa, on suositun uudistuspoliitikon Galina Starovoitovan raaka murha Pietarissa. Väkivaltaiset ratkaisut poliittisiin ongelmiin ja erimielisyyksiin ilmaisevat Venäjän olevan luisumassa yhä syvempään toivottomuuden ja anarkian tilaan.

Presidentin satunnaiset käynnit työpaikallaan Kremlissä eivät rohkaise sen paremmin virkamieskuntaa kuin poliittista johtoakaan toimimaan demokratian ja sen pelisääntöjen vahvistamiseksi, vaikka Venäjä virallisesti edelleen vannoo demokratian ja markkinatalouden nimiin.

Taloudessa on jo käytännössä jouduttu muuttamaan kurssia jyrkästi valtiojohtoisuuden suuntaan ja demokratiakin kituu pahasti, kun kommunistit vahvistavat jälleen otetta halvaantuneesta valtiokoneistosta.

Venäjä on muualtakin maailmalta tutussa tilanteessa, jossa sairaasta presidentistä ei uskalleta luopua, koska tilallekaan ei ole osoitettavissa demokratian säilymisen pelastavaa henkilöä.

Jeltsinin pitäisi sinnitellä vuoteen 2000 saakka, jotta Venäjä välttyisi ennenaikaisilta presidentinvaaleilta. Viimeaikaisten sairastumisten valossa tavoite tuntuu lähes mahdottomalta. Vaikka Venäjällä ei juuri nyt olekaan ylivoimaisia ulkopoliittisia ongelmia, ei presidentti voi olla loputtomiin poissa kansainvälisen yhteisön tapaamisista myöntämättä samalla maansa johdon kyvyttömyyttä tehtäviensä hoidossa.

Esimerkiksi Kiinan presidentin Jiang Zeminin Moskovan vierailu meni käytännössä täysin harakoille, kun Jeltsin ei kyennyt keskustelemaan hänen kanssaan maiden keskeisistä suhteista kuin lyhyen aikaa.

Samanlaisen kohtelun on Moskovassa saanut usea muukin ulkomaalainen valtiovieras. Puhumattakaan, että Jeltsin on joutunut peruuttamaan useita suunniteltuja ulkomaanmatkojaan.

Venäjä käy ensi vuonna valitsemaan duuman jäsenet. Tässä yhteydessä saattaisi tarjoutua kunniallinen tilaisuus pitää myös ennenaikaiset presidentinvaalit ja päästää Venäjän väsynyt demokratian pioneeri Jeltsin ansaitsemalleen viralliselle levolle. Vuosi 2000 ei voi olla Venäjänkään historiassa sellainen maaginen vuosiluku, jonka jälkeen vasta seuraava demokratialle omistautuva valtionpäämies ilmestyy maan politiikan taivaalle.