Kirjoittajavieras-kolumni:
Matti Paavola:
Keisarin uudet
vaatteet

Vanha tuttava - taiteenharrastaja - soitti ja pyysi keskustelutoverikseen minua. Tutustuimme piispa Henrikin muistomerkkiä koskeviin ehdotuksiin. Pienoismalleja katsoimme hiljaisuuden vallitessa. Vasta siirryttyämme Tuomiokirkkotorille mahdollisia muistomerkin paikkoja katsomaan puhkesi keskustelumme täyteen vuolauteensa.

-No niin, tulipa nähtyä modernia taidetta. Kaikki kärjessä olevat ehdotukset ovat abstrakteja. Ehdotusten joukossa on vain kaksi ihmishahmoja esittävää teosta, jotka nekin ovat yhden ja saman taiteilijan tekemiä, sanoi ystäväni ilmeisen pettyneenä.

-Tämä on ajan henki. Nykytaiteilijat pyrkivät abstraktion avulla herättämään katsojassa ajatuksia ja miellekuvia.

-Mielestäni ehdotus, jossa piispa Henrik saattojoukkonsa sotilaiden ympäröimänä julistaa sanaa on myös ajatuksia herättävä. Aloitettiinhan niinä aikoina taistelu Suomesta. Suomi oli siihen aikaan tavallaan valtapoliittinen tyhjiö. Idästä lähestyi ortodoksinen kirkko ja lännestä Rooman paavin kirkko. Kummallakin kirkolla oli tukenaan maalliset ruhtinaat ja kuninkaat. Tai sitten päinvastoin kirkot antoivat tukensa maallisille johtajille. Vallasta siinä oli kysymys.

-Olet osittain oikeassakin. Mutta tuomaristo piti tämän taiteilijan teoksia taiteellisesti heikompina.

-Se on valitettavaa. Saattaa olla, että ihmisten pienoismallit eivät olleet parhaimpia, mutta se idea...

-Sinä olet siis tässä tapauksessa ehdottomasti ihmishahmojen kannalla?

-Kun piispa Henrikin kunniaksi tehdään muistomerkki, on mielestäni luontevaa, että katsoja saa helposti mielikuvan historiallisesta henkilöstä ja myös tapahtumasta. Otan esimerkin tuomiokirkon kupeelta, jossa on onnistunut Mikael Agricolan muistomerkki. Kristinuskon Suomeen tuloa ja Suomen ensimmäistä piispaa kuvaavassa muistomerkissä ei välttämättä tarvitse kuvata saattojoukkoa, mutta Henrikin tulee olla läsnä ihmisen näköisenä. Hän on meidän ensimmäinen Heikkimme.

-Voittanutta ehdotusta kuvattaessa on sanottu, että abstrakti teos ei avaudu välttämättä helposti, mutta kun sen sisäistää, paljastuu teoksen ajattomuus. Kerrotaan, että jalustan kolmio symboloi Pyhää kolminaisuutta ja ympyrä jumaluutta. Oletko yrittänyt sisäistää ...

-Olenhan minä jo kohta tunnin verran yrittänyt, naurahti ystäväni. Parhaalla tahdollanikaan en löydä kiiltävästä metallisuppilosta jotakin erityisen jumalaista. Tai sitten voin todeta, että Luojan luonto ja monet ihmistenkin tekeleet ovat täynnä jumalaista kauneutta ja neroutta. Jalustalla makaava haponkestävästä teräksestä tehty kolme metriä korkea kartio tuo minun mieleeni ensisijaisesti matematiikan ja fysiikan sekä suomalaisen terästeollisuuden. Jonkun modernin rakennuksen edustalla tämä olisi loistava, mutta ei tuomiokirkon edustalla.

-Et kai sinä ole vanhoillinen? Modernin taiteen tehtävä...

-Saatan olla vanhoillinen, mutta nyt on kysymys niin vanhoista ja arvokkaista asioista, että jonkun on uskallettava. Tämä muistomerkkikilpailu muistuttaa erästä vanhaa satua keisarin uusista vaatteista.

-Et kai sinä sentään tarkoita...

-Kyllä tarkoitan, että tuomaristo puolustaessaan abstraktista taideteosta on verrattavissa sadun kankaankutojiin, jotka kutoivat näkymätöntä kangasta keisarin vaatteita varten. Minä haluan huutaa sadun pikkutytön lailla, että eihän keisarilla ole vaatteita ollenkaan!

Kirjoittaja on Turun kaupungin terveystoimen eläkkeellä oleva hallintopäällikkö ja Turun Henrikin seurakunnan jäsen.