Moderni taide vieras
menneille polville

Jälleen kerran tulee mieleeni satu keisarin uusista vaatteista, kun lukee Turun ev.lut. seurakuntayhtymän kansliajohtajien mielipiteitä korkean raadin valinnasta Piispa Henrikin muistopatsaaksi. Mitä tärkeämmässä asemassa henkilö on, sitä varmemmin hän puoltaa tehtyä valintaa. Onneksi sentään kirkkoneuvosto, joka lopullisen valinnan suorittaa, koostuu niistä "viattomista lapsista", jotka sadussakin uskalsivat sanoa ääneen totuuden.

Totuushan on, että taiteilijoilla on kaapit täynnä vastaavanlaisia tötteröitä ja möykkyjä, joita sitten suolletaan eri kilpailuihin sopivien selitysten saattelemana. Nyt tosin ei itse taiteilijakaan "halunnut selitellä" työtään.

Johtuneeko siitä, että edes hänen pitkät taideopintonsa eivät ole riittäviä löytämään sitä symboliikan kiemuraa, millä kyseinen tötterö voitaisi yhdistää Piispa Henrikiin ja Turun tuomiokirkon keskiaikaiseen henkeen.

Kansliajohtaja Pekka Soinin mielestä abstraktit patsaat ovat kestävämpiä ja kansliapäällikkö Paavo Heinosen mielestä teos sopii hyvin paikalle, mihin se on suunniteltu. Tulkitsen Soinin mielipiteen siten, että abstraktin taiteen symbolikieli on kestävämpi (toivottavasti olen oikeassa) ja siihen voinkin yhtyä, mutta sen valossa olisi pitänyt valita nimenomaan teos "Oneiro".

Lautakunta, joka piti kyseistä teosta "liian jouluisena" ei varmaankaan ole kuullut koskaan Varsinaissuomalaisten laulua, eikä lukenut kirkkohistoriaansa hyvin. Minä voisin vaikka tulkita tuon tähden keskiaikaisen "Jahven tähden" muunnelmaksi.

Tuomiokirkon läheisyyteen ei missään nimessä tulisi pystyttää teosta, minkä symboliarvoa eivät ymmärtäisi paikalla asuneet menneet sukupolvet. Meillä ei ole oikeutta tuoda paikalle teosta, mitä he eivät olisi lainkaan ymmärtäneet.

Sitä paitsi en ymmärrä Paavo Heinosen käsitystä, että sileä, hiottu teräskartio sopisi keskiajan henkeä havisevan jyhkeän kansallispyhäkkömme läheisyyteen. Kyllä tässä nyt yritetään tunkea lihapullaa hajuveden joukkoon.

Maarit Lineri